Oletteko unohtaneet eksän heti kun olette aloittaneet uuden suhteen?

Tuskin pystyn ikinä unohtamaan. 

Olen unohtanut exän ennen kuin olen aloittanut uuden suhteen. 

Muistan kyllä etunimen ja hiustenvärin jotenkin.

Yleensä kyllä.

Yksinäisyydessä tulee edellistä aina mietittyä ja masenneltua, mutta äkkiä se tunne katoaa, kun elämään tulee uusi kumppani.

En mä ole unohtanut ketään eksistäni vielä, vaikka parikymmentä vuotta on ekan suhteen päättymisestä. Jokainen heistä on ollut tärkeä ja vaikuttanut elämääni, tiettyjä piirteitä kussakin kaipaan edelleen. Rakastaa voi kuitenkin tosissaan vain yhtä kerrallaan.

Voiko ihmisen, jonka kanssa oli 7 vuotta, unohtaa parissa kuukaudessa? Tai että hän muuttuu täysin merkityksettömäksi.

Muistan kaikki eksäni, eipä nitä yhteensä olekaan kuin 2.

mulla ei oo yhtään eksää.

joutsenetkin pariutuu loppuiäksi. eikä ota uutta.

Olin exani kanssa 20 vuotta ja unohdin hänet. Yhteisiä lapsia on, mutta ei mitään tunteita eikä koko mies käy mielessä ollenkaan kuin silloin, kun tulee jotain lapsiin liittyvää asiaa. Ero kohta täysin selvä.

Mä oon niin sanotusti päässyt yli eksästä ennen uutta parisuhdetta, mutta eihän ketään voi unohtaa joka on ollut vuosia iso osa elämää?

En siis mieti eksääni aktiivisesti päivittäin tai viikoittain, joskus en muista koko ihmistä pitkään pitkään aikaan, mutta kyllähän sitä joskus havahtuu miettimään minkähänlaista elämää toinen viettää nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ihmisen, jonka kanssa oli 7 vuotta, unohtaa parissa kuukaudessa? Tai että hän muuttuu täysin merkityksettömäksi.

Aloititko uuden suhteen parissa kuukaudessa? :-o

Mitenpä noita voisi unohtaa, elettyä elämää. Miksi pitäisi unohtaa? Yhden kanssa en ole tekemisissä, mutta muistelen nuoruutta ja yhteisiä hetkiä hymyssä suin. Kaksi niistä on face-kamuja nykyään ja kommentoidaan ja tykkäillään toistemme jutuista silloin kun oikeasti on jotain tykättävää ja sanottavaa. Jos hän tulisi jossain vastaan joskus -tehdään työtä samasssa kaupungissa vaikka asutaan eri kunnissa, niin halaisin. Kolmas, no sen kanssa en ole yhteyksissä, mutta toisinaan stalkkailen hänen juttuja kun ihan avointa blogia kirjoittelee, ja samalla naureskelen niille jutuille ja tunnen helpotusta, etten jäänyt siihen suhteeseen. Jokaisella on oikeus olla omanlaisensa ja mielipiteen vapaus on kaikilla, mutta onneksi jokaisella on oikeus itse päättää millaisten ihmisten kanssa pariutuu ja on tekemisissä. Neljäs on minun paras ystäväni, niin hyvä, että sen kanssa parisuhde tuntui sukurutsalta, vaikka sitä hetken koetettiinkin. Viides on se, jonka kanssa päädyin naimisiin ja lisäännyin. Erottiin, mutta ollaan tekemisissä ja en aio häntä koskaan unohtaa, meillä on yhteiset lapset ja ehkä joskus lapsenlapsiakin.

Ja mitenkä nuo kaikki on pois nykyiseltä parisuhteeltani ja puolisoltani? Ei mitenkään.