Lue keskustelun säännöt.
Aloitin yliopisto-opinnot ja nyt kaduttaa!
15.11.2017 |
Ensimmäinen periodi meni hyvin, koska kaikki oli uutta ja jännittävää. Nyt on toinen periodi menossa ja ärsytys kasvaa koko ajan. En jaksaisi raahautua luennoille saati lukea tenttehin. Kauhistuttaa ajatellakin, että tätä on vielä monta vuotta edessä! Halusin todella kovasti opiskelemaan, mutta olen pettynyt... johonkin! Välillä myös harmittaa miten paljon menetän taloudellisesti, kun jouduin irtisanoutumaan työstäni.
Mikä minua vaivaa?! Halusin tätä kovasti, mutta nyt vain harmittaa.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainut. Voit jutella asiasta opintopsykologille, jollekin ystävälle tai mennä töihin, mutta älä vielä päätä lopeta opintojasi. Mitä opiskelet jos saan udella?
https://yle.fi/uutiset/3-9866065
"Palkankorotuksista haittaa" – Kärsivätkö työttömät, jäävätkö etuuksien saajat jälkeen?
Eläkeläiset ja työttömät köyhtyvät, kun palkansaajien liksat paranevat. Juha Sipilän (kesk.) hallitus on säästänyt jäädyttämällä etuuksien indeksikorotukset, joten kun hinnat nousevat, työttömien ja eläkeläisten etuudet eivät kohoa mukana kuten aiemmin.
Seuraus on, että mitä suuremmat palkankorotukset ay-liike työntekijöille taistelee, sitä enemmän esimerkiksi kansaneläkkeen, työmarkkinatuen ja peruspäivärahan varassa olevat jäävät muista jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainut. Voit jutella asiasta opintopsykologille, jollekin ystävälle tai mennä töihin, mutta älä vielä päätä lopeta opintojasi. Mitä opiskelet jos saan udella?
Odotan jo kovasti joululomaa!
Onko ihan typerää jo nyt mennä opintopsykologille?
Yhteiskuntatieteitä opiskelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuuma alkaa laantua. Opiskelu on kun maraton, se vaatii työtä ja nuo tunteet kuuluu osana sitä. Pilko tavoitteet pieniksi paloiksi, jotta motivaatio säilyy. Jos ajattelet koko vuoren kerralla, seuraa vain lamaannus. Omat opiskelutavat kannattaa myös tarkastaa ja kehittää rutiinit. Kyllä se siitä käyntiin lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma alkaa laantua. Opiskelu on kun maraton, se vaatii työtä ja nuo tunteet kuuluu osana sitä. Pilko tavoitteet pieniksi paloiksi, jotta motivaatio säilyy. Jos ajattelet koko vuoren kerralla, seuraa vain lamaannus. Omat opiskelutavat kannattaa myös tarkastaa ja kehittää rutiinit. Kyllä se siitä käyntiin lähtee.
Kiitos! Tästä varmaan kiikastaakin. Vielä on vaikea arvioida millainen työmäärä on riittävä kursseilla. Tuntuu, että kaikkeen menee niin kamalasti aikaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma alkaa laantua. Opiskelu on kun maraton, se vaatii työtä ja nuo tunteet kuuluu osana sitä. Pilko tavoitteet pieniksi paloiksi, jotta motivaatio säilyy. Jos ajattelet koko vuoren kerralla, seuraa vain lamaannus. Omat opiskelutavat kannattaa myös tarkastaa ja kehittää rutiinit. Kyllä se siitä käyntiin lähtee.
Kiitos! Tästä varmaan kiikastaakin. Vielä on vaikea arvioida millainen työmäärä on riittävä kursseilla. Tuntuu, että kaikkeen menee niin kamalasti aikaa!
ap
Meneehän niihin aikaa. Opiskelu on kokopäiväistä hommaa. Jossain vaiheessa joutuu väkisin huomaamaan, että toisin kuin ehkä vielä lukiossa, yliopistossa ei kertakaikkiaan pysty panostamaan täysillä. Aika ja voimat eivät riitä. Jotkut asiat pitää tehdä köykäisemmin ja tyytyä vähän alempaan arvosanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainut. Voit jutella asiasta opintopsykologille, jollekin ystävälle tai mennä töihin, mutta älä vielä päätä lopeta opintojasi. Mitä opiskelet jos saan udella?
Odotan jo kovasti joululomaa!
Onko ihan typerää jo nyt mennä opintopsykologille?
Yhteiskuntatieteitä opiskelen.
Ei ole typerää. On parempi mennä silloin kun ongelmat ovat vielä pieniä, kuin alkaa selvittämään ongelmia sitten kun ne ovat kasvaneet ja kasaantuneet. Tässä vaiheessa et ole vielä sössinyt opintojasi kokonaan, vaikka tentteihin olisi jäänyt lukematta ja muutama luento jäänyt väliin, joten kannattaa ehdottomasti mennä (ja mennä silloinkin vaikka olisit jo sössinyt opinnot). Voihan olla että selviät yhdellä juttukerralla, saat ajatukset järjestykseen ja ongelman hahmotettua ja uutta motivaatiota. Et varmasti ole ainoa jolla on samanlaisia tunnelmia. Tsemppiä!
Opintopsykologille juttelemaan?