Miksi kuolemaa pelätään?

Ja tiedät sen mistä?

Turha keskustella aiheesta jolle ei voi mitään ja josta kukaan ei tiedä

Koska se sattuu niin paljon. Vielä pitkään tunnet kuinka aivosolusi tekevät tuskaista kuolemaa muiden elimien kanssa :(

Eihän pelotakaan, kun tiedostaa, että kuolemaa ei ole. Fyysinen keho on pelkkä kuori.

Olen miettinyt samaa. Siis olen kyllä ihan onnellinen, enkä aio tappaa itseäni tai välttämättä toivo kuolemaa, mutta mitä sitten jos kuolen vaikka huomenna? Mitä se minua haittaa, minähän olen Kuollut! Ei sillä ole mitään väliä.

Kuolema on ainoa asia jonka edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Se ei syrji ketään, vaan ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon. Kukaan ei vielä jättänyt kuolemisa väliin.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on ainoa asia jonka edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Se ei syrji ketään, vaan ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon. Kukaan ei vielä jättänyt kuolemisa väliin.

Kummasti vaan sitä rahalla pystyy viivyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on ainoa asia jonka edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Se ei syrji ketään, vaan ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon. Kukaan ei vielä jättänyt kuolemisa väliin.

Kummasti vaan sitä rahalla pystyy viivyttämään.

Se itse ei kyllä yleensä rahasta mitään  perusta.

Ei se kuolema, vaan elämän loppuminen...

Itsekin enää nykyään, kolmekymppisenä, en pidä kuolemaa hirveästi minään. En omaa enkä toisten, pois lukien läheiset positiivisen ihmissuhteen menetyksen takia. Mitä väliä?

Kärsimystä toki pelkään, ja pidän ikävänä muidenkin kohdalla.

Jos olisin tajuton ja tekemässä kuolemaa jostain syystä, en edes nykyään enää haluaisi, että minut elvytetään, koska eihän siinä vaiheessa enää kärsi. Pikemminkin elvytys lisää kärsimystä siinä vaiheessa. Paitsi ehkä silloin jos siihen olisi hyvin tärkeä syy, kuten tarve minulle esim. todistajana vakavassa rikostapauksessa tms.

Kuolemaa en pelkää mutta kipua kyllä pelkään. Joskus kuolemaa voi edeltää kipu.

Mua pelottaa kuolemassa se että siihen loppuu kaikki koska en usko kuoleman jälkeiseen mihinkään. Mä olen vielä niin nuori ja kaikkea edessä että ajatus siitä että se voi koska vaan loppua on aika pelottava. Vaikka en siis pelkää kuolemaa mitenkään aktiivisesti mutta joskus se pelko on tullut pinnalle esim. paniikkikohtauksessa tai muissa tilanteissa kun on pelännyt kuolevansa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin enää nykyään, kolmekymppisenä, en pidä kuolemaa hirveästi minään. En omaa enkä toisten, pois lukien läheiset positiivisen ihmissuhteen menetyksen takia. Mitä väliä?

Kärsimystä toki pelkään, ja pidän ikävänä muidenkin kohdalla.

Jos olisin tajuton ja tekemässä kuolemaa jostain syystä, en edes nykyään enää haluaisi, että minut elvytetään, koska eihän siinä vaiheessa enää kärsi. Pikemminkin elvytys lisää kärsimystä siinä vaiheessa. Paitsi ehkä silloin jos siihen olisi hyvin tärkeä syy, kuten tarve minulle esim. todistajana vakavassa rikostapauksessa tms.

No minä en ainakaan pidä elämää kärsimyksenä joten en ajattelisi että elvyttäminen lisäisi kärsimystä (siis jos elvytyksen jälkeen eläisi taas normaalia elämää eikä elvytys johtaisi johonkin loppuiän kestoisiin jatkuviin tuskiin).

Minä en pelkää kuolemaa itseään. Pelkään vain sitä kärsimystä mitä joutuu ehkä kestää ennen kuolemaa, jos vaikka sairastuu johonkin vaikeaan tautiin. Jos joku voisi antaa minulle vakuuden, että tulen kuolemaan rauhallisesti ja kivuttomasti, en pelkäisi yhtään.

Kuolema on mysteeri. Voi olla myös ihan paska.

Kaikki kuolee joskus, ja edes kryosäilytys ei ole ikuista. Nyt mennään vähän siinä rajoilla, mitä käyttäjälle voi luvata. Juurihan männä viikolla joku fysiikan tohtori tm kertoi kuinka on mahdotonta että sielu jatkaisi elämää ruumiin kuoleman jälkeen.