Lastenkirjojen sankareiden seikkailut ja todellisuus

Peppi, Eemeli, Viisikot jne.
Nykyään mikään tuollainen ei tulisi edes lievemmässä versiossa kyseeseen. Viranomaiset puuttuisivat. Leikkitornitkin ovat vanhempien pystyttämiä sopivan näkyvälle paikalle omakotitalojen pihoihin.
Lapsia on kiehtonut aikuisten holhoamisesta vapaa lapsuus ja siitä ovat kirjoittaneet aikuiset kirjailijat. He ovat tienneet lasten haaveilevan omista seikkailuista. Niistä lukevat sitten lapset, jotka eivät saa mennä mihinkään ilman valvontaa ja joutuvat seikkailemaan omassa pihassa.
Haluavatko lapsuutensa aikuisen valvonnan ja ohjauksen alla viettäneet lapset aikuistua? Onko nuoruuden jatkuminen kolmikymppiseksi seurausta menetetystä vapaudesta lapsena?
Mitä mieltä?
Olisi kiva kuulla suojeltua ja ohjattua lapsuutta viettäneiltä, nyt aikuisilta, miten he kokivat lapsuutensa.