Mielenterveysongelmaiset: jaetaan vinkkejä arkeen (ja kaikkeen)!

Kunnon ruokavalio ja säännöllinen hikiliikuntaa 8h viikossa (juoksu tai raudan pumppaus).

Paskanappuloiden syönnin lopetus.

Nämä oli hyviä vinkkejä myös sellaisille, jotka eivät kärsi mielenterveysongelmista.

Hyviä vinkkejä kenelle tahansa. Kamppailen täällä just uloslähdön kanssa. En millään jaksa/halua/pysty, mutta tiedän että se on minulle hyväksi ja sen jälkeen on parempi olo (helpottaa ahdistusta).

palkkaa itsensä vauvalle töihin, voi vaikka tehdä aloituksia, miten mies saa mieleistään aamiaista, kun itseä nukuttaa sunnuntaisin, nopeasti nokan eteen. 

Tämä kannattaa myös tehdä aina leikkausta seuraavana päivänä, varsinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä oli hyviä vinkkejä myös sellaisille, jotka eivät kärsi mielenterveysongelmista.

Totta! Mutta tuntuu että nyt varsinkin kun on huonona, niin kaipaa erilaisia vinkkejä kuinka saada elämä rullaamaan jouhevasti. Silloin kun olin parempana, en kiinnittänyt arjen pyörittämiseen juuri huomiota, se pyöri ilman mitään suurempia suunnitteluja. Ja nyt sitten taas olen kehitellyt liudan uusia toimintamalleja ja vinkkejä jotta saisi elämän pidettyä suunnilleen normaaleissa uomissa, eikä väsyttäisi itseään toimintakyvyttömäksi.

Ap

Metsäni on kirkkoni. Minä pakotin itseni - sellaisina päivinä, kun pääsin sängystä ylös - joka päivä metsään. Ensin haahuilin ja pyörin vähän, hengittelin raikasta ilmaa. Sitten aloin tehdä ihan oikeita kävelyitä metsäpoluille. Niinä päivinä, kun olin aamulla päässyt metsään kävelylle, huomasin jaksavani esimerkiksi siivoavani. Siisti koti loi lisää helpotusta mieleen ja kaikki tuntui edes piirun verran paremmalta. Liikunnan ja metsän rauhallisuuden avulla pääsin eteen päin elämässäni. Joskus itkin suuria mäntyjä vasten, joskus istuin isolla kivellä ja mietin elämää. En olisi kotona ikinä päässyt näihin mielentiloihin.

Rutiinit. Hot-terapia.

Lipoiinihappo: siitä saa päänsärkyjä, mutta puhdistaa aivoja mikrobeista, jotka aiheuttavat masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vinkkejä kenelle tahansa. Kamppailen täällä just uloslähdön kanssa. En millään jaksa/halua/pysty, mutta tiedän että se on minulle hyväksi ja sen jälkeen on parempi olo (helpottaa ahdistusta).

Ulkoilu ja liikunta kyllä auttaa ahdistukseen äärettömän hyvin. Itse olen huomannut senkin, että pieniin jännityksiin auttaa kropan ravistelu/liikuttelu tai venyttely. Ne pystyy tekemään jossain kyläpaikan/työpaikan tms vessassa nopeasti, ja auttaa hieman siihen liikaan jännitykseen.

Urheilusta se, että itse olen tavattoman laiska liikkumaan, vaikka tiedän että se auttaa. Joskus on kertakaikkiaan niin poikki, että on pakko jättää välistä. Ja yritän silloinkin hyväksyä asian että nyt ei vaan pysty. Pidän tätä varten rutiinipäiväkirjaa, johon merkkaan ruksin sille päivälle milloin olen liikkunut. Yritän pitää kuukauden liikkumiset hyvällä mallilla, ja lohduttautua aina sillä huonompana päivänä. Liikunnassakin yritän lähteä aina helposta liikkeelle, ja tarkastelen jos energia riittää pitempään/kovempaan urheiluun. Jos ei, niin olen tyytyväinen että edes jaksoin liikkua.

Rutiinipäiväkirjasta vielä pakko sanoa. Itsellä on merkittynä sinne vaikka ja mitä pikku rutiineja. Tuntuu että väsyneenä tahtoo unohtaa asioita, ja se helpottaa muistamista ja helpottaa rutiinien muodostusta. Siellä on kaikkea hampaiden lankauksesta, siivoukseen ja kauneudenhoitoon. Huonompina kausina niitä ei jaksa noudattaa, mutta parempana kautena rutiineihin on taas helpompi tarttua, kun alkaa seuraamaan listaa oman jaksamisen mukaan.

Ap

Kun mua ahdistaa, en ole muka "ansainnut" asioita.

Pidän sääntönä, että käyn suihkussa joka toinen päivä (tukanpesu) ja muuten aamupesulla ihan joka päivä, vaikken olisi suorittanut mitään sen "ansaitakseni".

Eli vaikka makuuhuone olisi kaaoksessa, huollan itseni, eikä niin, että toi olisi pakko hoitaa ensin. Koska muuten voi jäädä molemmat tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Metsäni on kirkkoni. Minä pakotin itseni - sellaisina päivinä, kun pääsin sängystä ylös - joka päivä metsään. Ensin haahuilin ja pyörin vähän, hengittelin raikasta ilmaa. Sitten aloin tehdä ihan oikeita kävelyitä metsäpoluille. Niinä päivinä, kun olin aamulla päässyt metsään kävelylle, huomasin jaksavani esimerkiksi siivoavani. Siisti koti loi lisää helpotusta mieleen ja kaikki tuntui edes piirun verran paremmalta. Liikunnan ja metsän rauhallisuuden avulla pääsin eteen päin elämässäni. Joskus itkin suuria mäntyjä vasten, joskus istuin isolla kivellä ja mietin elämää. En olisi kotona ikinä päässyt näihin mielentiloihin.

Hyvä vinkki! Tämähän on ihan tutkittu juttu, että luonnossa liikkuminen kohottaa mielialaa. Itse olen enemmän kotini on linnani -tyyppinen. Mutta olen silti kokenut ison muutoksen sillä, että avaa päiväksi verhot ja näkee sitä luontoa ympärillään. Kuullostaa oudolta, mutta minulle se on ollut iso muutos, kun se liikkuminen ja varsinkin ulkona liikkuminen on aina työn ja tuskan takana.

Tästä tuli mieleen se, että muistaa tehdä niitä asioita joista oikeasti pitää. Minulla yksi oireista oli se, että lakkasin harrastamasta. Karsin elämästä miellyttävät asiat, ja koetin vain selviytyä, mutta se ei ollut oikea tapa toimia. Olen ottanut tavoitteeksi yrittää joka päivä hieman harrastaa. Edes käydä läpi omia harrastusvälineitä.

Ap

Tosi hyviä vinkkejä täällä. Itse panostan myös niihin perusjuttuihin: liikuntaa ja terveellistä ruokaa JOKA päivä. Itse kaipaan myös tekemistä. Jos parikin päivää kyyhötän omissa oloissani, alkavat seinät kaatua päälle. Eli niin kuin joku sanoi: tavallisia, tärkeitä asioita ihan kaikille. 

Näillä eväin sekä lääkärin avulla  menee elämässä mukavasti. Itse tarvitsen siis selvästi molempia. Moneen kertaan olen yrittänyt luistaa toisesta tai molemmista. Niitä aikoja ei ole kiva muistella. 

Vierailija kirjoitti:

Kun mua ahdistaa, en ole muka "ansainnut" asioita.

Pidän sääntönä, että käyn suihkussa joka toinen päivä (tukanpesu) ja muuten aamupesulla ihan joka päivä, vaikken olisi suorittanut mitään sen "ansaitakseni".

Eli vaikka makuuhuone olisi kaaoksessa, huollan itseni, eikä niin, että toi olisi pakko hoitaa ensin. Koska muuten voi jäädä molemmat tekemättä.

Itsellä on myös pahana tapana "pitäisi" -moittiminen joka tulee ihan automaattisesti. Yritän laittaa ensisijalle että teen niitä asioita joista pidän. Siitä saa energiaa, ja sitten yleensä jaksaa hoitaa niitä hieman vastenmielisempiäkin asioita, kuten siivousta. Kaikkein hankalinta on aina se aloitus. Sitä miettii että väsyttää ja ei pysty ja ties mitä, mutta sitten kun on saanut itsensä tsempattua, niin ei se yleensä niin hirveää ja ylitsepääsemätöntä ole kuin ajatteli. Siivouksessa minulla ainakin on näin, ja yritän aina ajatella, että teen pieniä siivouksia viikon aikana. Ajattelen että pyyhkäisen pölyjä 5min, ja jos jaksan niin vielä toiset 5min päälle ja sitten pidän tauon. Yleensä saa motvoitua itseään pyyhkimään kaikki pölyt, ja jos ei, niin ainakin jaksoi sen pikkupätkän. Ajattelutavan muutos on auttanut minulla paljon. Kaikki pienetkin asiat on eteenpäin, ja se että muistaa olla armollinen kun ei jaksa, että jaksaa sitten joku toinen kerta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyviä vinkkejä täällä. Itse panostan myös niihin perusjuttuihin: liikuntaa ja terveellistä ruokaa JOKA päivä. Itse kaipaan myös tekemistä. Jos parikin päivää kyyhötän omissa oloissani, alkavat seinät kaatua päälle. Eli niin kuin joku sanoi: tavallisia, tärkeitä asioita ihan kaikille. 

Näillä eväin sekä lääkärin avulla  menee elämässä mukavasti. Itse tarvitsen siis selvästi molempia. Moneen kertaan olen yrittänyt luistaa toisesta tai molemmista. Niitä aikoja ei ole kiva muistella. 

Terapia oli minullakin muutoksen paikka. Sieltä olen suurimman osan näistä vinkeistä saanut, joko niin että terapeutti on suoraan vinkannut, tai patistanut minua hieman miettimään ratkaisuja.

Liikunnan ja ruuan merkitys on loppujen lopuksi aika iso. Parempina kausina jaksan laittaa itse ruokaa, ja liikkua säännöllisesti, ja se myös tuntuu energisenä olona. Huonoina kausina vajoan helposti tekemättömyyteen ja väsymiseen, mutta jos silloin jaksaa kerrankin liikkua, niin sen huomaa lisääntyneenä energiana.

Näin pitempään sairastaneena alkaa jo oppia keinoja ja sitä armollisuutta itseään kohtaan. Aluksi yritti elää niinkuin ennenkin, mutta eihän se toiminut yhtään.

Ap

Oon viikon eri päiville määritellyt eri kotityöt. Sellaiset, joita siis normaalisti tehdään kerran pari viikossa. Mutta en säti itseäni jos tyyliin tän maanantain pyykinpesu jää tekemättä. Se siirtyy vaan sitten ensi maanantaille.

Jos en ois oppinut ajattelemaan näin, murtuisin sen alla, missä olen epäonnistunut.

Ja joka päivä raitista ilmaa. Ulkoilua.

Yhden vaikean ihmiskontaktin hoitaminen joka päivä, esim itselleni hankala puhelinsoitto.

Sitten toisaalta myös säännöllinen huolehtiminen yhteydenpidosta ystäviin, vaikka viestittelyä vähän jollekin heistä tavoitteena myös joka päivä. Tää on positiivinen asia, mutta silti jotenkin vaikea.

Kasvotusten ihmisten kanssa kontaktit ovat mulle helppoja ja mieluisia. Ongelmiani ei kovin helposti arvaa.

Ahdistuksen hiipiessä päälle musiikkia soimaan. Jos yksi musiikin laji ei toimi, kokeilen toista. (Mulla on monia mieltymyksiä.)

Miten pääsisi pois koneelta?

Up!

Viikonloppu alkamassa. Miten teette siitä hyvän? Syksyn harmaus ja kolea sää on haaste.