Millainen on lellitty kakara aikuisena?

ylös

Up

No, eikö kukaan tunne ketään hemmoteltua?

Stubbelo.

Vierailija kirjoitti:

Stubbelo.

Tuli muuten ihan sama mieleen, kun näin otsikon.

Mä olen hemmoteltu kakara, joka on kasvanut aikuiseksi. Saan vanhemmiltani edelleen melkein kolmekymppisenä kaiken mitä kehtaan pyytää. Samoin saa nyt oma lapseni heiltä. Olen tehnyt tähän saakka lähinnä muutamien kuukausien pituisia keikkahommia ja roikottanut opiskelupaikkaa yliopistolla. En ole koskaan ollut kesällä töissä, koska sillon kuuluu lomailla. Olen käyttänyt aikani vuosian 20-30v. lähinnä pitkiin kuukausia kestäviin ulkomaan reissuihin sekä nyt hoitovapaaseen. Mieheni on valmistunut aikoja sitten ja ollut töissä. Lisäksi vanhempani ovat rahoittaneet tarvittaessa, joten ei ole tarvinnut huolehtia taloudellisesta puolesta. Nyt vihdoin keksin ammatin, johon haluan oikeasti valmistua ja jonka töitä haluan tehdä ja olen alkanut opiskella tosissani. Yliopiston opiskelupaikka roikkuu edelleen, mutta sieltä tuskin koskaan valmistun. 

Ulos päin olen varmaan ihan tavallinen yhden lapsen äiti ja vietetään ihan perusarkea. 

Samanlainen kuin lapsena mutta aikuinen. Murjottaa jos ei saa mitä haluaa. Luulee olevansa maailman napa.

No entä luonteeltasi, otatko muut huomioon vai oletko tottunut, että saat periksi asioita? Unohdatko loukanneesi muita tai ajatteletko edes sellaisia?

Mieheni törttöilee ja pyytelee kyllä anteeksi niitä.... mutta en usko hänen tosiasiassa miettivän, miten hänen törttöilynsä vaikuttaa minuun. Äitinsä antoi tehdä mitä vaan ja kun pyyteli anteeksi, niin äiti oli että tottakai ja sellaista sattuu ja kuunnellut mitä mielen päällä ym. ym. mutta koskaan ei ole sanonut, että nyt poika otat itseäsi niskasta kiinni tms.

Kun juttelin äitinsä kanssa asiasta, niin hän oli sellainen, että joo en minä tiedä mitä sille pitäsi tehdä ja miten se sillä tavalla taas hmh ja ymmärtää viimeiseen asti.. Minä en enää ymmärrä ja aion lähteä suhteesta, missä toinen kerta toisensa jälkeen tekee samat itsekkäät päätökset.

Otan kyllä muut huomioon. Se on minulla luonteessa ja voisin varmaan olla törtömpi, jos olisin toisen luonteinen. Olen ehkä vähä liikaakin sellainen, että otan muut huomioon itseni kustannuksella, vaikka olen myös tottunut saamaan monessa asiassa tahtoni läpi. En vaan ikinä tahdo asioita, jotka aiheuttaisivat toisille mielipahaa tai muuta ikävää. 

T. 6

Ai millainen on lellitty kakara aikuisena? Tulee ekana mieleen eräs D. Trump.

Puolisoni on jossain määrin ainakin melko lellitty. Vanhemmat ostaneet aika lailla kaiken mitä on halunnut. Äitinsä mielestä kaikesta on pärjätty keskustelemalla, ei ole tarvinnut komentaa. Napanuora tuntuu olevan edelleen äidissä kiinni, äidin mieltä ei pahoiteta mutta puolison kyllä, jos äidin ja puolison toiveet menevät ristiin. Vastoinkäymisiä kohdatessa ne ovat yleensä A. Muiden syytä ja B. Aiheuttavat kauhean sadatteluröpyn ja kiukuttelun, oma napa on tärkein, muiden asemaan on vaikea asettua. Hänen tarpeensa pitäisi täyttää. Esim. Vonkaa seksiä, vaikka on kauheassa flunssassa ja en haluaisi tartuntaa tai jos olen väsynyt valvottuani monta yötä taaperon kanssa. Rahat käyttää mielellään omiin ”leluihinsa”, kotitöiden ja lasten suhteen ei mitään oma-aloitteisuutta. Kotoa saanut mallin miehet makaa, nainen tekee.

Helluntailaiset ämmät on lellittyjä paskaa.

Joistakin voi tulla sellaisia, että heidän on helppo ottaa kaikkea vastaan, koska he ajattelevat ansaitsevansa kaikkea eivätkä koe siitä syyllisyyttä.

Toivoisin ripauksen tuota itselleni, koska itse tunnen syyllisyyttä siitäkin, jos käytän kaupungin kävelykatuja pelkkään omaksi ilokseni kävelyyn, vaikken aio edes käyttää rahaa missään. Kirjastoa käytän itsekkäästi, menen sinne istumaan ja lukemaan lehtiä. Jotenkin tuntuu, että teen väärin, vaikka tiedän, että kukaan ei minua noista asioista syyttäisi.

Haaveilen joskus jostain opiskelustakin, mutta jos en sitten pystyisikään menemään töihin vaikka henkisten ongelmien takia, niin miten voisin käyttää muiden rahoja niin törkeästi, että opiskelisin vain siksi, että haluan itse oppia jotain, vaikka siitä ei olisi lopulta muille välttämättä hyötyä? Jotkut pystyvät tekemään näin tuntematta syyllisyyttä, koska he näkevät, että heillä on siihen oikeus. Minäkin haluaisin ajatella, että minulla on oikeus, mutta ei näin huonolla voi olla mitään oikeuksia.

Nyrpeä, pompottaja, itsekäs, itsekeskeinen, passiivinen, kiittämätön.

Siis kerrassaan viehättävä!

Riippuu siitäkin mitä se lelliminen on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Nyrpeä, pompottaja, itsekäs, itsekeskeinen, passiivinen, kiittämätön.

Siis kerrassaan viehättävä!

Siis toisin sanoen keskimääräinen nuori nainen?

Olen 61-vuotias ja lapsena piloille passattu. Ymmärrän sen kuitenkin, kun isä ja äiti erosivat 50-luvulla. Silloin ei ollut kovin yleistä erota ja sain kokea koulukiusaamista paljon.

Isällä oli kahdeksan sisarusta ja he "lellivät" minua. Olin todella veemäinen teini, mutta elämä on opettanut ja kasvatin omat lapseni täysin toisin. Heistä voin olla ylpeä kuin myös lasteni lapsista.

Yleensähän lellityistä kakaroista tulee perusturvallisuudeltaan vahvoja ihmisiä, jotka uskovat pystyvänsä kaikkeen. Kun on paljon saanut, ei myöskään kiinny tavaraan ja rahaan samalla tavalla kuin ne, joiden on pitänyt lapsena pinnistellä kauheasti saadakseen haluamansa tavarat tai muut kivat. Hemmotelluilla ei ole tarvetta myydä itseään eikä periaatteitaan, koska luottavat siihen, että saavat lopulta kuitenkin kaiken. Jakavat ja antavat omastaan, koska ovat nähneet anteliaisuutta jo lapsesta lähtien.

Itsekeskeisimpiä aikuisia ovat ne, jotka eivät ole lapsena saaneet mitään.

Entinen ystäväni oli aikalailla tällainen. Itsekeskeinen ja hyvin itsekäs oli koko tuntemisemme ajan, mutta kykeni ajoittain myös empatiaan. Virheitään ei pystynyt myöntämään ja käyttäytyi agressiivisesti myös fyysisesti. Teoilleen oli aina joku oikeutus. Minulla ei saanut olla hyviä asioita, jos hänelläkään ei ollut. Jos hänellä oli jotain hyvää, minulla ei saanut olla samaa asiaa. Hän ei kestänyt muiden onnea. En muista että olisin nähnyt hänen aidosti ilahtuvan ainakaan omasta puolestani. Omasi äärettömän huonon itsetunnon. Hänen ei tarvinnut koskaan osallistua kotitöihin, edes oman huoneensa siivoamiseen. Hänen puolestaan tehtiin kaikki. Sai pienenä kaiken materian mitä halusi, teininä rahaa sateli pyytämällä, valehteli usein vanhemmilleen mihin ne käyttää.

Vielä ollessamme tekemisissä perusteli usein tarpeensa tehdä jotain tai jättää tekemättä, ihan perusasioihinkoska mä haluun tai ei mun tarvii koska mä en haluu. tai mä en oo tehnyt mitään väärää . Ei osaa mm. tehdä ruokaa tai siivota. Kärsii mielenterveysongelmista persoonansa lisäksi. Pettää poikaystäväänsä herkästi ollessaan baareissa (tätä todistin useamman kerran) ja nauttii miesten huomiosta sairaalloisesti johtuen huonosta itsetunnosta. Hänen on hyvin vaikea ymmärtää että voi aiheuttaa toiminnallaan muille mielipahaa. Et tossa yks esimerkki. Toivottavasti saa asiansa kuntoon.

Juuri niitä jotka  sanovat ekana "menkää työttömät toihin, kyllä töitä tekevillä aina paikka löytyy"

Ja kuinka kaikkien pitäisi rohkeasti mennä ulkomaille ja  tehdä sitä ja tätä .

Niin, kun on aina se perusturva  alla niin ei haittaa vaikka häviäiskin välillä, aina koti johon mennä.