on vaan tyhjyys

olis joo, muttei edes; ennen oli mukamas ympärillään mitä halusin, mutta ei se niin mennyt, kuten myöhemmin tajus - tämän pitiki mennä näin, eikä tämä millää tavalla muuten olisi voinu mennä.

lailla hauraan joutsenen, ihan niinku pasilassa, ilman omaa tahtoa typeränä ihmisethän ympärillä ujuttautui sanelee, mitä mä teen. naiivi olin, ulkoistin vastuun; nyt tajuan pentele, ei näin olisi pitänyt päätyä tekee, ei koskaan. tahattomuutta vaikkapa inhimillisen toiminnan, ei poista faktaa; tyhjää, ikävyyksiä vaan.

olen hukassa, löytäis jo takas. ikävä itseäni;

mutta itsesääli on raukkaa, sitä tee en ikinä; nyt vaan vaipuu kaipuu tyhjyydestä, jo vuosia pari takanain...