Vanhempi sinkkunainen 40-50v ja takana pitkä/ pitkät suhteet. Haetko vielä miestä elämääsi?

Se on hankalaa kun ei kiinnosta yöelämässä pyöriminen niin ei ole paikkoja missä tutustua luontevasti. Valikoimat ovat muutenkin tässä iässä pienemmät. Netti on tietysti yksi paikka, on siellä muitakin hakusovelluksia kuin Tinder.

En enää hae. Kokeilin sen verran monesti jo, ja samaan tulokseen noista tapaamistani miehistä tulin.

Olin 51-vuotias, kun nykyinen suhteeni alkoi. Sinkkuna 8 vuotta sitä ennen. Tuttavapiirin kautta tapasin miehen, jolla on asiat kunnossa ja elämä hallinnassa. Neljäs yhteinen vuosi menossa. Yhdessä emme asu eikä se ole suunnitteilla; en halua luopua omasta asunnostani ja siitä, että on mahdollisuus viettää osa viikosta erillään.

Haluaisin tavallisen ja kunnollisen miehen. Ulkonäöllä ei ole väliä, kunhan on puhdas, vaatteet siistit ja ehjät ja elämäntavat jotenkuten kunnossa edes.

En ole vielä alkanut katselemaan ympärilleni sen kummemmin kuitenkaan. Nuorin lapseni on vasta tokaluokkalainen, enkä halua tähän mitään isäpuolta kuvioihin ollenkaan. Jos vastaan tulee minulle sopiva ja ihana mies, ryhdyn kyllä suhteeseen. Huonoon eli minulle sopimattomaan ihmiseen en missään nimessä tyydy, silloin pysyn mielummin ihan sinkkuna vaan. Mukavaahan tämä vapauskin on.

N43

Olin 46, kun nykyinen parisuhteeni alkoi, eli kohta on kestänyt kolme vuotta. En hakenut parisuhdetta lainkaan, koska omassa elämässäni on aika paljon tapahtumassa ja tapahtunut. Olin ennen tuota sinkkuna neljä vuotta, pitkän liiton kariuduttua. Minulle oli melkein järkytys, että mies oikeasti hakikin oikeaa parisuhdetta eikä vain seksiä silloin tällöin. Mies on minua pari vuotta vanhempi ja elänyt pääosin yksinään, todella varakas ja hyväkuntoinen. Jossain mielessä oikea saalis. En vain voinut kuvitella hänen haluavan tällaiseen perheeseen, missä on aikuisia lapsia ja murkkuikäisiäkin, mutta ilmeisesti hän kuitenkin kaipasi tällaista perheidylliä.

Sinkkuna 4 vuotta, olen 51-vuotias. En etsi suhdetta, enkä oikeastaan haluakaan. Menneet parisuhteet on olleet ihan hyviä, enkä ole pettynyt miehiin, mutta yksin on niin paljon mukavampaa, vapaata ja helppoa. Jos rakastun täysillä, voisin seurustella, mutta parempi etten.

Olen yllättynyt, että monella lähes 50v-ikäisellä miehellä on vielä alakouluikäisiä lapsia. Sehän on toki jokaisen omaa elämää, mutta en alkaisi seurustella miehen kanssa, jolla lapset vielä pieniä ja aikataulut menisi vaikeiksi töitten/lasten/harrastusten /omien harrastusten kanssa. Joustoahan suhde vaatii tässä iässä ja elämänvaiheessa kaikkiaan enemmän kuin nuoruuden liittoa aloittaessa, Itse olen hakemassa parisuhdetta ja vapaata liikkumista miehen kanssa, en lasten aikatauluihin ja huoltajuusjaksoihin sopeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen yllättynyt, että monella lähes 50v-ikäisellä miehellä on vielä alakouluikäisiä lapsia. Sehän on toki jokaisen omaa elämää, mutta en alkaisi seurustella miehen kanssa, jolla lapset vielä pieniä ja aikataulut menisi vaikeiksi töitten/lasten/harrastusten /omien harrastusten kanssa. Joustoahan suhde vaatii tässä iässä ja elämänvaiheessa kaikkiaan enemmän kuin nuoruuden liittoa aloittaessa, Itse olen hakemassa parisuhdetta ja vapaata liikkumista miehen kanssa, en lasten aikatauluihin ja huoltajuusjaksoihin sopeutumista.

Sama. En itse olisi voinut kuvitella parisuhdetta lapsellisen miehen kanssa, kun omani on jo aikuinen.

nr 3

Haen. HAluan miehen, joka laittaa pään sekaisin ja hormonit hyrräämään. Pitkän ja turvallisen parisuhteen jälkeen haen ennen kaikkea seikkailua. Jos siitä syntyy jotain pidempiaikaista, niin saa syntyä, mutta nyt elän tässä hetkessä. Ps. En tunne olevani "vanhempi" sinkkunainen. N43

Vierailija kirjoitti:

Haen. HAluan miehen, joka laittaa pään sekaisin ja hormonit hyrräämään. Pitkän ja turvallisen parisuhteen jälkeen haen ennen kaikkea seikkailua. Jos siitä syntyy jotain pidempiaikaista, niin saa syntyä, mutta nyt elän tässä hetkessä. Ps. En tunne olevani "vanhempi" sinkkunainen. N43

Niin ja pienet lapset eivät ole este, vaan plussaa. Itselläni ei ole lapsia, joten ei haittaisi, vaikka miehellä olisi. 

Mun äiti löysi 56 vuotiaana fiksun ja mukavan miehen. Ovat nykyisin naimisissa. Tuttavien kautta tapasivat.

Kirjauduin nettideittisivulle ja ihan mukavia miehiä tuntuu olevan. Toki ainakin tuolla EK:ssa on aika pinnallisen tuntuista miestä ja puhutaan jo heti alussa, kuinka kiireellistä elämä on kuntosaleineen ja muine aktiviteetteineen. Antaapa kivan vaikutelman, ei kiitos. Mies, jolla kiire jo ennastaan, haluaa vielä suhteen siihen sekametelisoppaan .

Oma kantani on, että suhteelle on oltava aikaa ja tilaa. Jos kalenteri määrittää elämän tärkeysjärjestystä miehellä, ei ole mun juttu. Työ on hoidettava, samoin koti ja läheiset ihmissuhteet. Harrastuksia ja luottamustehtäviä voi karsia, näin olen tehnytkin.

Kellä sitten mikäkin arvojärjestys. Toivon kumppania, jolla natsaa samanlaisuus tässä asiassa.

En hae enää mitään. Game over romanttisten suhteiden osalta.

Menin baariin 42 v yh:na KERRAN etsimään pelkkää seksisuhdetta n 10 v selibaatin jälkeen. Siitä tulikin avioliitto unelmien miehen kanssa. Hänkin on tuota sarjaa 50 v ja pikkulapset edellisestä liitosta. Mulla oli kynnys lähteä yhteisasumiseen, kun uusperhe on vaikeaa, mutta kyllä se jotenkuten sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Kirjauduin nettideittisivulle ja ihan mukavia miehiä tuntuu olevan. Toki ainakin tuolla EK:ssa on aika pinnallisen tuntuista miestä ja puhutaan jo heti alussa, kuinka kiireellistä elämä on kuntosaleineen ja muine aktiviteetteineen. Antaapa kivan vaikutelman, ei kiitos. Mies, jolla kiire jo ennastaan, haluaa vielä suhteen siihen sekametelisoppaan .

Oma kantani on, että suhteelle on oltava aikaa ja tilaa. Jos kalenteri määrittää elämän tärkeysjärjestystä miehellä, ei ole mun juttu. Työ on hoidettava, samoin koti ja läheiset ihmissuhteet. Harrastuksia ja luottamustehtäviä voi karsia, näin olen tehnytkin.

Kellä sitten mikäkin arvojärjestys. Toivon kumppania, jolla natsaa samanlaisuus tässä asiassa.

Totta. Mulla on kiireinen elämä, koska tietyt jutut on tällä hetkellä tärkeitä. Siksi miehellä pitäisikin olla samanlaisia kiinnostuksen kohteita, jotta voitaisiin tehdä asioita yhdessä. Edellinen suhde kariutui osittain juuri siksi, että meillä ei ollut yhteistä aikaa, koska en ehtinyt hengata baarissa tai himassa leffoja katsellen, mikä taas oli eksäni mielipuuhaa. Hän taas inhosi mm. urheilua ja ulkoilua, joista itse pidän, eikä fyysinen kuntonsa riittänyt pysymään minun vauhdissani muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yllättynyt, että monella lähes 50v-ikäisellä miehellä on vielä alakouluikäisiä lapsia. Sehän on toki jokaisen omaa elämää, mutta en alkaisi seurustella miehen kanssa, jolla lapset vielä pieniä ja aikataulut menisi vaikeiksi töitten/lasten/harrastusten /omien harrastusten kanssa. Joustoahan suhde vaatii tässä iässä ja elämänvaiheessa kaikkiaan enemmän kuin nuoruuden liittoa aloittaessa, Itse olen hakemassa parisuhdetta ja vapaata liikkumista miehen kanssa, en lasten aikatauluihin ja huoltajuusjaksoihin sopeutumista.

Sama. En itse olisi voinut kuvitella parisuhdetta lapsellisen miehen kanssa, kun omani on jo aikuinen.

nr 3

Näinpä. Kaikki omat ovat jo täysi-ikäisiä, joten miksi ihmeessä alkaisin kilpailla ajasta ja huomiosta teinien tai varhaisteinien kanssa. Olen aika spontaani luonne ja valmis lähtemään vaikkapa viikonloppureissulle muutaman tunnin varoitusajalla. Tai harrastamaan seksiä melkein milloin vain. Voipihan se kuulostaa itsekkäältä, ettei muuten mukava mies mahdu elämääni pienine lapsineen, mutta itselleen on oltava rehellinen ja tiedettävä omat rajallisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Menin baariin 42 v yh:na KERRAN etsimään pelkkää seksisuhdetta n 10 v selibaatin jälkeen. Siitä tulikin avioliitto unelmien miehen kanssa. Hänkin on tuota sarjaa 50 v ja pikkulapset edellisestä liitosta. Mulla oli kynnys lähteä yhteisasumiseen, kun uusperhe on vaikeaa, mutta kyllä se jotenkuten sujuu.

Ihana tarina <3