On ihanaa olla uskovainen ja jakaa samat arvot miehen kanssa.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, joista 5 naimisissa. Alusta asti oli selvää, että yhteen muutetaan kun mennään naimisiin. Lapsia halusimme ja niitä on nyt kaksi. Meillä on samat elämänarvot ja päämäärät.

Täällä on niin usein keskusteluja siitä, kun toinen haluaa naimisiin ja toinen ei tai otetaanko avioehto (meillä ei ole), hankitaanko lapsia ym. Niin olen ajatellut olevani todella onnellinen, kun tuollaisista asioista on miehen kanssa samanlaiset ajatukset -varmasti johtuen uskonnollisesta taustasta. Mutta muutenkin se, että tietää molempien haluavan elää elämää samalla tavalla. Toki meilläkin on erimielisyyksiä ns pienemmistä asioista. Suhteessamme kantaa varmasti myös se, että annamme anteeksi ja unohdamme ne asiat sovinnon jälkeen, eikä vanhoja kaivella uuden riidan tullessa. Ja luottamus siihen että molemmat tahtovat rakastaa ja välillä se onkin tahdon asia!
Ehkä mulla on sattunut hyvää tuuriakin miehen kanssa, kun olemme niin samoilla linjoilla monista asioista jotka voivat ns riidellä taustojemmekin kanssa.
On varmasti on myös pareja, joilla uskonnollinen tausta ei takaa samoja ajatuksia kaikista asioista. Enkä tarkoita ettei tällaista tilannetta voisi olla ilman uskonnollista taustaa! :)

Harvemmin kukaan ehkä aloittaa keskustelua siitä, että hei meillä mene hyvin ja siksi mulla on mielikuva että nykyään suhteet ovat vain täynnä ongelmia... tämän palstan mammoilla ainakin;P