Kannattaako pariterapia? Rakastamme edelleen toisiamme.

Mutta emme pysty enää keskustelemaan juuri mistään ilman, että toisen äänensävy muuttuu negatiiviseksi ja kumpikin tulkitsee aina toisen väärin. Nyt kun avoimesti keskustelimme selvisi, että kumpikin on työn puolesta ollut jutuissa muiden ihmisten kanssa ja juttelu on hauskaa ja mukavaa - ts.kumpikin pystyy olemaan itsensä ja nauttimaan elämästä. Minä meinasin jo luovuttaa tämän jälkeen, sillä olen itse halunnut, että mies soittelisi minulle joskus ilman asiaa tai kysyisi mitä kuuluu, sen sijaan on jutellut toisen naisen kanssa elämästään, harrastuksistaan jne. Nyt minä sorruin muutama viikko sitten samaan. Eli mies jonka kanssa olin töiden kautta tekemisissä päivittäin kyseli minulta, päivittäin mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin ja oli kiinnostunut minun elämästäni, meillä oli hauskaa ihan työjutuista puhuttaessa ja se tuntui mukavalle. Mitään romanttisia tunteita minulla ei ole tähän mieheen, eikä miehellänikään tähän naiseen. Mutta kumpikin oivalsi sen, että elämä voisi olla myös mukavaa.

Onko kenelläkään ollut samanlaista parisuhteessa ja selvinnyt siitä parisuhdeterapian avulla?