Taloustilanteeni kohennettua olen päässyt näkemään himoshoppailijan maailmaa, mutta ei se olekaan niin erikoista

Köyhänä ostin vain todella harkiten, tein välillä löytöjä ja jokaiseen hankintaan liittyi jotain mielihyvää.
Nyt kun rahaa on vähän enemmän, on homma mennyt vähän enemmän sellaiseksi, kuin silloin, kun lapsi kaupassa saa mankumansa tikkarin, hetken se tikkari maistuu suussa hyvältä, mutta sitten jo unohtuu. Saatan ostaa vaatteen, koska on varaa ja vaate on kaunis, mutta unohtaa sen kaappiin. Ymmärrän paremmin näitä kirppistyyyppejä, jotka myyvät vaatteita, joissa on vielä laputkin kiinni.

Nopeasta shoppailusta ei myöskään saa sellaista mielihyvää, kuin harkitummista ostoksista, joita perusteli pitempään itselleen.
Oletko huomannut saman?