Gastroskopia pelottaa törkeästi

Antaa rauhoittavia ja puudutetta. Kävin pari kuukautta sitten. Ne laitteet on kehittynyt hurjasti. Oli ihan lälly toimenpide, verrattuna 15vuoden takaiseen. Turhaan pelkäät!!

Antavat rauhoittavaa. Erittäin epämukavaa, mutta ei sen enempää.

Se ei satu yhtään. Kerro hoitajille että toimenpide pelottaa ja että haluat rauhoittavia. Yökkäämistä voi olla jonkun verran mutta oksentelua ei koska pitää olla syömättä.

Letkun nieleminen ei ole ajatuksena kiva mutta itse toimenpide on helppo ja nopeasti ohi. Hoitajat oli mukavia ja siksi pysyin rauhallisena itsekin.

Mä kävin muutama vuosi sitten, eikä mulle edes mainittu rauhoittavista tai puudutteista. Ihan hyvin meni, ei mitään hätää. Mulla oli yökkäysreaktio päällä koko sen tutkimuksen ajan eli suu sanoi yök sekunnin-parin välein ja samalla pääsi ulos kuolaa, mutta eipä se ollut paha juttu. Jälkeenpäin tuntui vähän aikaa pientä särkyä kurkussa, koska se letku oli painanut kurkkua. Olen yleensä tosi kipuherkkä, mutta tässä operaatiossa ei ollut juurikaan kipua vaan vain epämiellyttävää tunnetta. Koin itse operaation sen takia mainettaan helpommaksi! Menet sinne vain reippaana ja kestät yökkäyksen tunteen, niin kaikki on hyvin.

Hoitajat pitivät minusta tiukasti kiinni kun panikoin, toinen piti mua kädestä kiinni koko sen (lyhyen) toimenpiteen ajan, mikä oli aika ihanaa ja auttoi paljon. Mutta ymmärrän kyllä pelkosi, en mäkään toista kertaa tohon menisi :/

Voihan ajan peruuttaa ja etsiä paikan, jossa saa pikanukutuksen, kuten kai Amerikassa. Voi tosin joutua itse maksamaan, mutta se on lahja itselle.

Minulle tehty muutaman kerran, jo parikymmentä vuotta sitten 1. kerta, eikä se koskaan ole ollut mitenkään erityisen kamalaa. Rauhoittavia on tarjottu mutta en ole sen 1. kerran jälkeen ottanut, kun en tunne tarvitsevani. Ikävintä on muutaman päivän lievä kurkkukipu operaation jälkeen.

Mä sain saman toimenpiteen paikallisessa sairaalassa nukutuksella. Maksoi vähän enemmän, kun se tehtiin päiväkirurgian osastolla (reilut 100 euroa ehkä). Pelkäsin hysteerisesti ja tiesin, että se ei tule onnistumaan, jos olen tajuissani. Vähän yrittivät puhua ympäri, että ei tarvitsisi nukuttaa, mutta en antanut periksi, kun pelkkä ajatus toimenpiteestä oli jo liikaa.

Mä menin ihan paniikkiin ennenkun toimenpide ehdittiin ees alottaa. Mulla on paha oksennuskammo niin pelkkä putken näkeminen ja toimenpiteen läpikäynti sai aikaan täysin hysteerisen reaktion, niin parin viikon päästä homma hoidettiin nukutuksessa. Monilla tutuilla taas on mennyt tosi hyvin mm. puudutteen ja rauhottavien avulla eikä mitään traumoja ole jäänyt ja suurimmalla osalla varmaan onkin näin, eli ei kun rohkeasti kokeilemaan, se on nopeasti ohi.