Kertokaas naiset mitä ero opetti teille

There's plenty of fish in the sea.

Se opetti että olen paljon voimakkaampi, intohimoisempi, luovempi ja avoimempi ihminen kuin luulin. Ex piti mua hiirulaisena, ja varmaan olinkin, koska se ei edes halunnut mun olevan muunlainen.

Exäni teki väitöskirjaa ja oli erään yhteiskunnalisen järjestön puheenjohtaja. Teki paljon ruokaa ja murehti aina että onko meillä syötävää, onko siivottu ja ettei laiskotella liikaa. Säästi väikkärirahoistaan ja sijoittk ja osti asunnon 25-vuotiaana, väikkäri oli valmistumassa kun erottiin ja hän oli 26. Luulin hänen kanssaan että kaikki miehet on elämässään tuollaisi eteenpäin pyrkijöitä joille mikään ei riitä.

Sitten tapasin miehen joka on tehnyt kandiaan nyt 8 vuotta, nukkuu mielellään puoleen päivään, jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja elämässä ei muutenkaan ole järjestystä. Selvisi että toiset ihmiset ei pyrikään eteenpäin vaan on tyytyväisiä siihen että asiat tapahtuu omalla painollaan.

Minulle opetti sen että yksin on paljon parempi elää kuin miehen kanssa yhdessä. Tänään muuten töissä eräs nainen alkoi minulle ventovieraalle ihmiselle nauramaan puhelunsa jälkeen että on ne noi miehet hankalia. Aamen tuumasin, voin allekirjoittaa tuon, totesin ja naurettiin. Hetken päästä hän tuumas että ilmankaan ei osaa elää. Minäpä osaan.

Tähän ikään olen ehtinyt erota niin vakavasta kuin vähemmän vakavastakin suhteesta.

Mutta paras opetus on, etten ole niin hyvä ihminen kuin kuvittelin olevani. Siinä vaiheessa, kun eksän autonrenkaiden puhkominen tuntuu ihan järkevältä ja hyvältä ajatukselta, saattaa tajuta ettei katkera ihminen olekaan joku random-hullu vaan ihan minä itse.

PS. en puhkonut. Mutta suunnittelin kyllä.

- elämä on parempaa yksin kuin huonossa suhteessa

- arvostan itseäni nykyisin enemmän enkä varmasti enää jäisi huonoon suhteeseen vain tottumuksesta/uuden pelosta yms.

- lapset selviää vanhempien erosta ja voivat pidemmän päälle paremmin eroperheen lapsina kuin tunneköyhän ydinperheen lapsina

Että intuitioon kannattaa luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetti sen että yksin on paljon parempi elää kuin miehen kanssa yhdessä. Tänään muuten töissä eräs nainen alkoi minulle ventovieraalle ihmiselle nauramaan puhelunsa jälkeen että on ne noi miehet hankalia. Aamen tuumasin, voin allekirjoittaa tuon, totesin ja naurettiin. Hetken päästä hän tuumas että ilmankaan ei osaa elää. Minäpä osaan.

Joillekin ei sovi yhdessä asuminen kenenkään kanssa. Ei se silti mikään automaatio ole, että yksin olisi parempi.

Mun työkaveri tuli yks päivä työpaikalle, oli pyyhkäissyt turhan läheltä seinää ja skraapinut auton kylkeen kunnon skraidut. "Mitähän Mikko* sanoo, voi ei, mitä mä sanon sille" (Mikon nimi muutettu). Katsoin sitä ja ajattelin, että hitto vieköön, jos minä ryttään oman autoni vaikka liikennetolppaan, niin olen vastuussa siitä vain itselleni, maksan korvauskulut ja kärsin itse. Ihanaa. Eikä tarvitse miettiä, miten kotona tilanteen selittää.

Vierailija kirjoitti:

Se opetti että olen paljon voimakkaampi, intohimoisempi, luovempi ja avoimempi ihminen kuin luulin. Ex piti mua hiirulaisena, ja varmaan olinkin, koska se ei edes halunnut mun olevan muunlainen.

Ihan oma vika jos esitit muuta kuin olet. 

Että minulla ei todellakaan ole pieni, vaan exälläni oli messuhalli. 

Vierailija kirjoitti:

Että minulla ei todellakaan ole pieni, vaan exälläni oli messuhalli. 

Tämä oli kyllä naisille tarkoitettu kysely. Ja kyllä se on pieni, jos se näyttää pieneltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että minulla ei todellakaan ole pieni, vaan exälläni oli messuhalli. 

Tämä oli kyllä naisille tarkoitettu kysely. Ja kyllä se on pieni, jos se näyttää pieneltä.

Kyllä se on iso jos se näyttää isolta. 

Opin, että ihminen voi pitkässäkin suhteessa esittää toiselle ihan muuta kuin oikeasti on. Eron yhteydessä se pimeä puoli tulee esiin, sitä ei ole koskaan ennen nähnyt. No, olen nähnyt hänen uusissakin suhteissaan mukautuvan täysin uuden kumppanin tahdon mukaiseksi.

Opin sen että parisuhde on keksitty ihmisten kiusaksi, minun on vaikea keksiä sietämättömämpää olotilaa kun parisuhteessa/liitossa eläminen. Katsoa päivästä toiseen kun toinen on naama norsunv...lla ja valittaa joka asiasta eikä osaa edes ostaa hyvää käytettyä autoa itselleen vaan minun pitää valita sekin. Jos on pakko sietää jotakuta nurkissaan on hyvä valita sellainen jonka älykkyysosamäärä olisi suurempi kuin pikkuvarpaan ympärys tuumissa mitattuna.

Jestas mitä tekstiä.

Kysymys oli, mitä ero opetti, ei kuinka ero katkeroitti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetti sen että yksin on paljon parempi elää kuin miehen kanssa yhdessä. Tänään muuten töissä eräs nainen alkoi minulle ventovieraalle ihmiselle nauramaan puhelunsa jälkeen että on ne noi miehet hankalia. Aamen tuumasin, voin allekirjoittaa tuon, totesin ja naurettiin. Hetken päästä hän tuumas että ilmankaan ei osaa elää. Minäpä osaan.

Joillekin ei sovi yhdessä asuminen kenenkään kanssa. Ei se silti mikään automaatio ole, että yksin olisi parempi.

Mun työkaveri tuli yks päivä työpaikalle, oli pyyhkäissyt turhan läheltä seinää ja skraapinut auton kylkeen kunnon skraidut. "Mitähän Mikko* sanoo, voi ei, mitä mä sanon sille" (Mikon nimi muutettu). Katsoin sitä ja ajattelin, että hitto vieköön, jos minä ryttään oman autoni vaikka liikennetolppaan, niin olen vastuussa siitä vain itselleni, maksan korvauskulut ja kärsin itse. Ihanaa. Eikä tarvitse miettiä, miten kotona tilanteen selittää.

Oliko se naisen oma auto? Jos auto olikin miehen, niin tietysti miettii mitä mies siihen sanoo.

Eroni opetti, että elämässä on oikeasti sisältöä ja siitä voi nauttia. Exäni kanssa elämä oli suorittamista ja kaikki "paheet" olivat melkeinpä kiellettyjä. Nyt voin oikeasti tehdä mitä itse haluan, eikä tarvi raahata toista mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jestas mitä tekstiä.

Kysymys oli, mitä ero opetti, ei kuinka ero katkeroitti...

Johan minä vastasin eron opettaneen , että penikseni ei ole pieni, vaan exäni vagina oli löysä. Tämä on pelkkää faktaa, eikä sillä ole mitään tekemistä katkeroitumisen kanssa.