Mikä on pahin pelkosi?

Oman lapsen menetys

Sota.

Halvaantuminen. Että pää toimisi, mutta kroppa ei. Vain silmät liikkuisi, kun makaisi sängyssä täysissä järjissään. Tai sitten sietämätön kipu, vaikka siitäkin pääsisi itsemurhalla eroon.

Piri loppuu.

Se että omalle lapselle tapahtuu jotain pahaa.

Sitä varmaan pelkää jokainen vanhempi, mutta me on yksi lapsi menetetty vakavalle sairaudelle, ja tää pelko muiden lasten puolesta ei ole enää sitä mitä ennen.

Nyt tiedän että mitä tahansa kamalaa voi tapahtua milloin tahansa, vaikka hoitaisin lapseni kuinka hyvin tahansa.

Menettämisen pelko on 100x siihen tavalliseen verrattuna.

En toki näytä sitä lapsille, en halua heitä kuormittaa.

Pidän huolen, muistuttelen miten liikenteessä kuljetaan jne. mutta en rajoita omien pelkojeni takia.

Ero

Islamisaatio. Kädet on syvällä paskassa jo nyt.

Pahin pelkoni on se, että mikroaaltouunitetut ruoat alkavat hohtaa pimeässä. Samoin niiden jätökset.

Psykoosiin sairastuminen

Syöpäpelko. Siskoni, mieheni ja äitini ovat sairastaneet syövän ja pelkään koko ajan minkä syövän minä saan.

Jos sairastuisi ALS-tautiin. Vois tappaa sitten samantien itsensä

Hait. Kun uin, sukellan, ja näen veden alla yhtäkkiä kohti uivan valkohain, sen mustat aavesilmät ja ammottavan suun kun se haluaa irrottaa lihani luista.

Tummat vedet. Meri.

Valaat. Se hyppäisi, jäisin alle ja murskaantuisin ja painuisin syvälle mustaan mereen unohduksiin ikiajoiksi.

Verikokeet, rokotukset, kissat, masennus, pimeä, koirani kuolema.