Muita, jotka eivät halua olla exiensä kanssa tekemisissä?

Olet mustavalkoinen ja jyrkkä ihminen. Kaikista läheisimmästä ihmisestä tulee sinulle eron jälkeen ilmaa.

Useimmat ihmiset eivät ole kaltaisiasi.

Sitä on oltava vaikka ei aina haluaisikaan.

Lapsi ja lunastamaton asunnon puolikas näin päälimmäisinä tekijöinä.

Sama täällä,olen kai sitten mustavalkoinen,kun hävitän kaikki ex:t elämästäni.Haluan pyyhkiä heidät kokonaan mielestäni,ettei ole edes olemassa tai suhdetta edes tapahtunut.

En halua mittä tekemistä paskapääeksäni kanssa, sen sijaan toisen eksän kanssa voisin olla ystävä, jos hän olisi elossa ja sinkku. Sen sijaan pariutuneen eksän antaisin olla rauhassa.

Olen samanlainen. En ole missään tekemisissä exien kanssa. Miksi olisin?

Jos sattumalta tapaan, tietysti vaihdan muutaman sanan kohteliaisuudesta.

Täysin samaa mieltä. Plus oman kokemuksen mukaan nämä exissä roikkujat ja kaveeraajat ovatkin sitten saaneet sieltä muutakin kuin kuulumisia. Itse voin tervehtiä, mutta enempiä ei kiinnosta kysellä tai kuulla. Varsinkaan jos/kun on uudessa suhteessa.

a) Unohtaminen ja eron käsittely nopeutuu, ero on yleensä tapahtunut hyvästä syystä.

b) Uusi kumppani ei takuulla tykkää asiasta.

Jos on lapsia, tämä ei mielestäni täysin toimi eli  ainakin jotenkin pitäisi yrittää tulla toimeen.

Tämä suhtautuminen ei sovi kaikille.

Alanuoli, koska olet kaikki tai ei mitään - ihminen, etkä edes tajua hävetä.

Mää en oo mitenkään tietoisesti vältellyt tai pyrkinyt poistamaan exiä elämästäni. Yleensä se yhteydenpito loppuu, kun molemmat alkaa elämään uutta elämäänsä. Yksi exä on sellanen, jota en edes tervehtisi kaupassa. Yksi exä taas on sellanen, että halataan aina nähdessämme ja saatetaan mennä käymään kahvillakin, vaikka ei jatkuvasti olla yhteyksissä.

Minua ei ainakaan kiinnosta exät. En muutenkaan elä menneisyydessä tai muistele vanhoja juttuja esim. kouluajoilta.

No meistä tuli 20 vuoden aikana todellakin vaan kavereita loppujen lopuksi. Oikeastaan olen eksäni luottoystävä, jolle voi kertoa arempiakin asioita tietäen etten niistä juttele eteenpäin.  Meillä on myös paljon yhteisiä ystäviä, joten väkisin tulee nähtyä tietyissä tilaisuuksissa. Ja aidosti olen onnellinen, että hän tapailee nykyään uutta kumppania. Ja hän oikein pyysi, että tulisin tervehtimään heitä jos törmätään kaupungilla. Ilmeisesti uudelle kumppanille on ok, että ollaan eksän kanssa hyviä kavereita.  20 vuotta on pitkä aika elämästä enkä ymmärrä miksi se pitäisi pyyhkiä mielestä pois ja katkaista välit eksään, kun ollaan aidosti vaan kavereita. 

Yhden kanssa on pakko olla tekemissä koska on lapsi. Muuten en olisi.

Sitten on kaksi sellaista, joiden kanssa ei olla varsinaisesti ystäviä tai hengailla yhdessä, mutta kuulumisia vaihdellaan joskus ja saatetaan käydä kahvilla, jos ollaan samalla paikkakunnalla. Näistä suhteista on jo 10-15 vuotta, joten ei tähän mitään sutinaa liity. Mukavia miehiä joille toivon hyvää. Miksi en pitäisi mitään yhteyttä? Ei ole mitään katkeria tunteita puolin eikä toisin.

Samaa mieltä. Hoidan vain lasten asiat.

Napanuora on katkaistava.

Mun exät ovat kaikki niin kamalia ihmisiä, etten todellakaan halua olla missään tekemisissä. Ihan syystä ovat exiä. Yksi näistä stalkkaa mua vieläkin - aina saa jostain puhelinnumeroni ja osoitteeni, vaikka kuinka niitä salaisin ja vaihtaisin. Lähipiirissä on siis joku joka ne hänelle juoruaa :(

Mä olen ihan tyytyväinen etten exääni juurikaan näe, mutta lasten asioitten hoitaminen olisi helpottunut huomattavasti jos ex olisi ollut kykenevä olemaan aikuinen mies erossa ja ymmärtänyt että noi kaksi on edelleen hänenkin lapsiaan ja hän on huoltaja. Erityisesti kuin itse sanoi erossa että haluaa yhteishuoltajuuden. 

Olisi ollut hyvä jos hän olisi tosiaan pystynyt sen verran olemaan väleissä että lasten asiat olisivat sujuneet helpommin. 

Mutta muuten mulla ei ole koskaan ollut tarvetta jäädä exien kanssa vielä tekemisiin. Toki mulla on Fb-kavereina kaksi exääni, mutta eron ja "Fb-tapaamisen" välissä on molempien kohdalla reilusti yli 10 vuotta ja oli ihan kiva vaihtaa kuulumisia viesteillä, mut ei sen enempää.

Minusta se, että ei enää tapailla ja erityisemmin vaihdeta kuulumisia, on kyllä aika kaukana vielä siitä "kaikki tai ei mitään" -tyylistä, jossa ihan oikeasti ei edes moikata tai kyetä vaihtamaan tarvittaessa pari kohteliasta sanaa. Sitä en todellakaan käsitä. Sen sijaan minustakaan ei ole mikään pakko varta vasten pitää yhteyttä taitapailla vielä exiä. 

m33 kirjoitti:

a) Unohtaminen ja eron käsittely nopeutuu, ero on yleensä tapahtunut hyvästä syystä.

b) Uusi kumppani ei takuulla tykkää asiasta.

Jos on lapsia, tämä ei mielestäni täysin toimi eli  ainakin jotenkin pitäisi yrittää tulla toimeen.

Tämä suhtautuminen ei sovi kaikille.

Juuri tämä. Nykyisen mieheni eron käsittely oli hidasta, koska ex pyöri ympärillä. Ex olisi halunnut olla minunkin kaverini. Yritin vältellä. Ei mennyt perille, joten jouduin sanomaan suoraan. Tästäkös ex loukkaantui. Ei ollenkaan ymmärtänyt miksemme voi viettää aikaa kolmisin. Lopulta oli pakko sanoa miehelle, että en kestä enää exää suhteessamme. Että en haluaisi määrätä kavereistaan ja pakottaa häntä valitsemaan, mutta että nyt jompi kumpi nainen lähtee.