Lue keskustelun säännöt.
14v leikkiI ja on yksinäinen
31.08.2017 |
Heippa. Tyttäreni on 14v ja todella yksinäinen, kavereita ei ole koulussa eikö vapaa-ajalla. Hän ei myöskään harrasta mitään, ei kuulemma kiinnosta mikään. On jotenkin ehkä ikäistään "lapsellisempi", ja muut tytöt eivät sitten huoli seuraansa. Leikkii siis vielä keppihevosilla, nukeilla ja pelaa Moviestaria, ei ole missään somessa tms, mikä on kyllä oikein loistava juttu mielestäni. On kuitenkin niin surullista katsella oman tytön yksinäisyyttä. Hoitaa koulun hyvin, lenkkeilee ja tekee läksyt tunnollisesti. Tuon ikäiset tytöt yleensä ovat Instagramissa, meikkaavat, käyvät yhdessä salilla ja shoppailemassa mutta omaa tyttöä wi vaan kiinnosta ollenkaan. Pitäisikö olla huolissaan?
Kommentit (15)
Leikkimisessä nyt ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta onhan se hieman erikoista, jos 14-vuotias vielä kepparilla ratsastaa tai vauvanukkea hoitaa. Siitä ei kuitenkaan ole mitään haittaakaan muille, eikä tytön kai pakko ole kertoa vielä leikkivänsä. Somen käyttäminen ei ole mitenkään pakollista, mutta voi olla, että tyttö jää ulkopuoliseksi kun muilla on juttua Snapchatissa ja Instassa.
On myös vähän surullista, miten yleensä niitä normaalisti kehittyviä kaupungilla pyöriviä teinejä haukutaan halventavaan sävyyn teinip*lluiksi. Sellainen kultainen keskitie on paras. Kappalejako ei toimi puhelimessa, tiedän että tätä on nyt raskas lukea. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki tuon ikäiset "ole Instagramissa, meikkaa, käy salilla ja shoppailemassa". Jos hänen koulukaverinsa tekee tuota, niin ehkä hän ei ole löytänyt itselleen sopivaa kaveriporukkaa. On vaikkapa partiotyttöjä, jotka leireilee lähes joka viikonloppu ja heppatyttöjä, jotka viettää kaiken ajan tallilla ja urheilijoita, jotka treenaa omaa lajiaan päivittäin jne. Kannustaisin tyttöä etsimään oman harrastuksensa ja sitä kautta mieleistä tekemistä ja samanhenkistä seuraa.
Itsellä nuorempi, mutta käytiin seuraava keskustelu eilen.
- X, y ja z saa jo ripsaria kouluun.
- Aha, entä muut?
- No on melkeen kaikilla...
- Entä A:lla?
- No, se ei nyt saa varmaan ikinä, ehkä aikuisena.
- Okei, no kerro siiten kun A:llakin on, äidin mielestä A:n äiti on tässä asiassa aika fiksu. Kellä muulla ei ole?
- Luettelee melko pitkän listan luokkakavereitaan.....
A:lla ei myöskään ole instagrammia, snapshattia eikä maleksi kaupan nurkilla iltamyöhään. Että ei ne kaikki.
Ei se tarkoita, että jos nuorella on kavereita ja instagram, niin hän lorvii markettien edustalla illat pitkät. Oma nuori meikkaa, on instassa, harrastaa viisi kertaa viikosssa ja käy peleissä. On olemassa myös välimaastoa. Yksinäisyydestä olisin huolissani ap:n tytön kohdalla, jostain vuotta, paria nuoremmasta tytöstä voisi löytää hyvän kaverin itselleen.
Ei se tarkoita, että jos nuorella on kavereita ja instagram, niin hän lorvii markettien edustalla illat pitkät. Oma nuori meikkaa, on instassa, harrastaa viisi kertaa viikosssa ja käy peleissä. On olemassa myös välimaastoa. Yksinäisyydestä olisin huolissani ap:n tytön kohdalla, jostain vuotta, paria nuoremmasta tytöstä voisi löytää hyvän kaverin itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virheellisesti paukautti viestini kahdesti..... ei kuitenkaan niin painavaa asiaa ollut...
Mä kyllä tuossa kohtaa ihan tosissani miettisin, onko tyttö asperger. Tiedän että se on täällä jo kirosana, mutta itsellä on ollut tuota, samoin miehen tyttärellä, ja näin jälkiviisaana sanoisin että meillä molemmilla tunnistamatta jäänyt tyttöjen asperger.
En tarkoita että me pimeitä oltaisiin, korkealle koulutettuja ja rauhallisia ihmisiä. Minä olen nippa nappa uskaltanut hakea töitäkin, vaikka kyllä arvosanoihin nähden alakanttiin. Miehen tyttö taas ei pysty työllistyyn, vaikka on huippuarvosanat yliopistosta. Mun mielestä siis vaarana on ilman tukea selvä alisuoriutuminen, kun ei osaa sosiaalisia sääntöjä, ja se suuri maailma pelottaa. Vaikka sitten kun paikka on löytynyt, sen hiitaa hienosti. Pitäisi vain kotoa tulla hakemaan, ja se ei nykypäivänä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tykkää keppihevosilla leikkiä, niin miten olisi hoitohevonen tai ratsastustunnit? Meillä on ainakin paljon heppatyttöjä koulussa, tyttösikin varmaan viihtyisi heidän seurassa.
Tulipa surullinen olo tuosta ap:n viestistä. Tytön olisi kyllä hyvä löytää joku harrastus, mistä löytäisi kavereita. Käyttääkö nettiä, netin kautta voisi löytyä myös samanhenkisiä kavereita joiden kanssa kirjoitella? Mikä on tytön lempiaine koulussa, voisiko siihen liittyen löytyä joku harrastus? Esim. itse tykkäsin kuviksesta ja menin sitten kuvataidekouluun, josta sainkin kavereita, vaikka omalla luokalla ei ollut oikein ketään samanhenkistä. Tai jos tykkää äidinkielestä ja kirjoittamisesta niin nuorille on luovan kirjoittamisen ryhmiä melkein joka paikkakunnalla. Entäpä partio, kuoro, luontokerho, jokin uusi liikuntalaji, valokuvauskurssi, vapaaehtoistyö…?
Myös jos sanoo ettei mikään kiinnosta, niin koita vähän kuulostella voisiko olla masentunut. Jos vaikuttaa siltä niin koulupsykologilla käymisestä voisi olla hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku neurologinen poikkeavuus voi olla, jos kuitenkin on muuten normaalisti fyysisesti ja älyllisesti kehittynyt. On ihan ymmärrettävää, ettei kavereita ole, koska tuon ikäiset muut tytöt ovat kiinnostuneita ihan eri asioista. Jos on myöhäinen murrosikä, tuo on ehkä vielä semi normaalia, mutta ei jos on jo fyysisesti nainen. Tyttö voisi hyötyä tuesta. Ehkä hän tarvitsee asiantuntijan apua ihmissuhde asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keppihevosia harrastaa kai aika moni ap sinun tyttöäsi vanhempikin tyttö ja poika. Löytyisikö heistä kavereita?
Itsellä päinvastainen 14-vuotias, mutta mieluusti peruuttaisin vähän noiden "aikuismaisten" juttujen kanssa, oikeastaan aika paljonkin. Henkinen kehitys ei kuitenkaan ole tuon ikäisillä aikuisen tasolla ja sitä myöden esim. itsesuojeluvaisto tasan nolla. Viimeinen puoli vuotta on tiettyjen juttujen kanssa ollut pelkkiä unettomia öitä ja murehtimista.
Ainoa, mihin yrittäisin jollain tapaa saada muutosta, on tuo yksinäisyys. Vaikka kerran parikin viikossa jonkun suunnilleen omanikäisen kanssa jotain yhteistä tekemistä, harrastus tms. Tai löytyisikö luokalta joku, jota uskaltaisi pyytää kotiinne vierailemaan, katsomaan leffaa tai jotain muuta mukavaa tekemistä? Uskoisin, että muussa kuin kouluympäristössä tulisivat ehkä hyvinkin juttuun, kun ympärillä ei ole arvostelevia katseita luokan tietyn tyyppisten tyttöjen taholta ehkä.
MovieStarPlanet on ihan netissä,
eli kyllä hän somessa on.
Epäilisin koulukiusaamista.
Veisin tytön jonnekin ulos syömään ja leffaan, kannustaisin pitämään hauskaa.
Pyytäisin tuomaan kavereita kotiin yökylään.
Onhan hänellä siistit vaatteet,
ja hän saa käydä kampaajalla?
Pesee hampaat aamuisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse leikin myös vielä 13-14-vuotiaana ja ihan normaali ihminen taidan olla. Sun tyttäres voisi esim. aloittaa heppaharrastuksen, kun tykkää keppihevosillakin leikkiä. Sieltä voisi löytyä ihan kivaa porukkaa niin ei yksin tarvitse olla.
Se on ikäistään kypsempi koska ei mene massan mukana ja on ylpeästi oma itsensä!