Menetin sosiaaliset taidot
Olin vielä 14 vuotiaana kova höpöttämään ja kavereitakin löytyi liuta. Kävi sitten yksi päivä niin, että jäin koukkuun tietokonepeliin ja pelailin sitä joka päivä sen sijaan, että olisin menny ulos hengailemaan. Ainoat sosiaaliset hetket olivat koulussa. Kesälomilla pelasin vain tietokoneella, vaikka kaverit kyselivät ulos. Tekosyyksi sanoin aina, että en jaksa nyt tai oli muuta menoa. 15 vuotiaana tuli hommattua hieno uusi mopo, mutta sillä ajelin vain kotiin ja kouluun, vaikka olisi pitänyt mennä frendien kanssa hengailemaan. Kaduttaa kun tuhlasin nuoruuteni tietokonepeleihin, enkä keskittynyt kavereihini. Siitä eteenpäin on ollut pelkkää alamäkeä, kouluun, kotiin ja koneelle. Kaverit lakkasivat kyselemästä minun perääni ja pikku hiljaa menetin loputkin kaverit. Lukiossa kävin 1,5 vuotta, kunnes lopetin sen kesken ja menin ammattikouluun. 18 vuotiaana sain vanhemmiltani autokortin ja lainaksi auton niin kauan kun opiskelin. Sain myös huomattavan summan rahaa oman asumisoikeusasunnon hommaamiseksi tai sitten vain ASP-tilin aloittamiseksi. Homma meni päin mäntyä, kun käytin hirvittävän summan rahaa virtuaalivaluuttaan. Meinaan nyt ihan kymmeniä tuhansia euroja. Vanhemmat ei vielä tiedä tästä, koska asun vielä kotona. En kehtaa kertoa ja sen takia masennus pikku hiljaa vie minua. Päätin lopettaa koneella pelaamisen muutama kuukausi sitten ja keskityin ihan perus elämiseen. Käyn salilla ja kohta valmistun ammattikoulusta. Olen huomannut, että sosiaaliset taidot on ihan ala-arvoista. En keksi yhtään mitään mistä jutella, saatika vastata järkevästi jonkun kysymykseen tai small talkiin.
Tietokonepelit tekevät älyttömän tyhmäksi ja vie nuoruuden kultaisen ajan. Voi kumpa, voi kumpa mä voisin kelata aikaa vähän taaksepäin.
M20
Kommentit (20)
LuigiVinetto kirjoitti:
Hellyttävä kertomus mutta koska ketään pilkunnussijaa ei ole kirjautuneena niin minun pitää korvata ja kertoa että se on kunpa eikä kumpa...siis kunpa.
Olen vilpittömästi pahoillani mutta jonkun tämä täytyi tehdä että palstan friikit tuntevat olonsa kotoisaksi.
Totta. Ehkä tuo töppäys johtui väsymyksestä. *hmm*
Kiitos tästä. Aion laittaa 13-vuotiaan poikani lukemaan tämän.
Olet vielä tosi nuori, mitään ei ole menetetty. Tärkein on tallella eli kyky itsereflektioon ja jo sen perusteella voi ennustaa että tuut pärjäämään kun vaan jatkat samaa rataa mitä nyt. Ihminen voi kehittää itseään ja vaikka niitä sosiaalisia taitoja PALJON.
Hieno teksti ja täysin totta. Tietokonepelit tuppaa viemään paljon vapaa-aikaa ja koukuttamaan.
Totta kirjoitti:
Hieno teksti ja täysin totta. Tietokonepelit tuppaa viemään paljon vapaa-aikaa ja koukuttamaan.
Itse pelaan siihen ahdistukseen minkä mielenvikainen(lääkärin lausunto) puolisoni aiheuttaa. Ei tarvi kuunnella jatkuvaa jäkätystä kun on kuulokeet korvilla.
Kuule, olet ainakin tajunnut, missä vika. Eli peleissä. Vältä niitä.
Kyllä sä saat ne ASP-rahat säästettyä, kun menet valmistumisen jälkeen töihin. Ja sosiaalisiakin taitoja kehität koko ajan, kun ihmisiä tapaat - eli jatkuvasti. Mitään ei ole menetetty, älä huoli.
Mä taas olen riippuvainen tästä AV-palstasta. Mennyt useita tunteja hukkaan. Ja nyt mäkin nousen koneelta ja alan tehdä jotain muuta.
Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Hyvä kirjoitus, ja hienoa kun kuitenkin nyt heräsit todellisuuteen. Tsemppiä jatkoon ja rohkeasti vain puhumaan vanhemmillesi. Näytä vaikka tämä kirjoitus heille, ellet kykene sanomaan noita asioita ääneen. Rahat ovat menneet, sille ei enää mitään voi. Välisi vanhempiisi on se, minkä toivottavasti voit vielä korjata.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, ja hienoa kun kuitenkin nyt heräsit todellisuuteen. Tsemppiä jatkoon ja rohkeasti vain puhumaan vanhemmillesi. Näytä vaikka tämä kirjoitus heille, ellet kykene sanomaan noita asioita ääneen. Rahat ovat menneet, sille ei enää mitään voi. Välisi vanhempiisi on se, minkä toivottavasti voit vielä korjata.
Tarkoitatko että vanhempien rakkaus lapseensa ei olisikaan ehdotonta? Pidät sitä mahdollisena. Herättää ajatuksia hmm..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, ja hienoa kun kuitenkin nyt heräsit todellisuuteen. Tsemppiä jatkoon ja rohkeasti vain puhumaan vanhemmillesi. Näytä vaikka tämä kirjoitus heille, ellet kykene sanomaan noita asioita ääneen. Rahat ovat menneet, sille ei enää mitään voi. Välisi vanhempiisi on se, minkä toivottavasti voit vielä korjata.
Tarkoitatko että vanhempien rakkaus lapseensa ei olisikaan ehdotonta? Pidät sitä mahdollisena. Herättää ajatuksia hmm..
Pidän mahdollisena, valitettavasti. Paljon pienemmistäkin summista on ihmisillä välit perheeseen katkenneet. Ja varsinkin perinnönjaot ovat surullisen kuuluisia siitä, miten jokun hyvin pienenkin rahasumman takia katkeaa välit koko sukuun. Raha on käsittämättömän arka aihe. Kai se jotenkin joidenkin ihmisten ajatuksissa vertautuu rakkauteen.
Kannattaa tunnustaa se raha-asia, koska syyllisyys ja salailu imevät sinusta elinvoiman. On paljon helpompi alkaa muutenkin elää, kun saat sen vaikean asian puserrettua itsestäsi ulos.
Henkilönä joka asui nuorena korvessa jossai ei ollut kovin usein edes mahdollisuutta tavata kavereita, kesät lähes yksin kotona mihinkään ei pääse ja vanhemmat ei tod kykene tuollaisia summia antamaan niin tuntuu aika uskomattomalta että olet mennyt tärvelemään mahdollisuutesi noin.
Kai nyt jäljellä olevat rahat on edes jotenkin fiksusti sijoitettu, esim joku aspo, nordea tms? Kymmenen tuhatta kestää noin vuoden tienata kokoon jos olisit töisä... kymmeniä, no aika monta vuotta. Samalla olisi mahdollista saada noin 10% tuoton rahoille, eteenkin nyt kun kurssit ovat hieman painautuneet.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt jäljellä olevat rahat on edes jotenkin fiksusti sijoitettu, esim joku aspo, nordea tms? Kymmenen tuhatta kestää noin vuoden tienata kokoon jos olisit töisä... kymmeniä, no aika monta vuotta. Samalla olisi mahdollista saada noin 10% tuoton rahoille, eteenkin nyt kun kurssit ovat hieman painautuneet.
21 tuhatta euroa sain osakkeina/rahastoina. Kaikki myin pois ja jäljellä on n. 3 tuhatta euroa. Siskot on jo muuttanut pois kotoa, jopa nuorin joka täytti juuri 18 vuotta ja opiskelee. Häpesin silmät päästäni, kun hän ilmoitti ostaneensa asumisoikeusasunnon ja muuttavansa kohta puoliin.
Perheen musta lammas titteli on minun.
Jos joskus tulisi lotosta tai jostain edes 15 tuhatta euroa, se pelastaisi minut tästä kuopasta. Näkisin taas maailman värikkäänä ja voisin iloita asioista.
Kai muistatte sen tunteen kun olet erittäin iloinen? Sen tunteen kun pääset tekemään jotakin asiaa mistä tykkäät tosi paljon tai tapahtuu jotain mistä olet erittäin iloinen?
Tuo tunne oli minulla viimeksi silloin, kun hengailin kavereiden kanssa ja juttelin asioista, suunnitelmista, mitä halusi saavuttaa isompana. Ilman mitään huolta ja kaikki oli hyvin.
no selviäähän se kohta vanhemmille kun tuo 21k pitäisi tämän viimeisen 7v kurssirallin jälkeen olla luokkaa 60.000e. Ihan vain muutama vuosi lisää ja ostat suoraan omistusasunnon... ai niinku miksi ei? Ai rahat meni..
Vierailija kirjoitti:
no selviäähän se kohta vanhemmille kun tuo 21k pitäisi tämän viimeisen 7v kurssirallin jälkeen olla luokkaa 60.000e. Ihan vain muutama vuosi lisää ja ostat suoraan omistusasunnon... ai niinku miksi ei? Ai rahat meni..
Tiedän. Jossain vaiheessa pitää tunnustaa tai sitten menen vuokralle ja sanon, että haluan opiskella lisää ja teen siinä sivussa jotain duunia.
Elin sellaisessa perheessä, jossa raha ei ollut ongelma. Se voi olla yksi syy, miks en arvostanut/osannut käyttää rahaa. Vanhemmat olivat kummatkin akateemisesti koulutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on autokortti?
Heh, ajokortti. Toivottavasti ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin.
Hellyttävä kertomus mutta koska ketään pilkunnussijaa ei ole kirjautuneena niin minun pitää korvata ja kertoa että se on kunpa eikä kumpa...siis kunpa.
Olen vilpittömästi pahoillani mutta jonkun tämä täytyi tehdä että palstan friikit tuntevat olonsa kotoisaksi.