Miten avata miehen kanssa keskustelu seksin vähyydestä?

Haluaisin lisätä vielä, että tilanne syö seksuaalista itsetuntoani, kun koen, ettei mies halua minua tällaisena. Minä kuitenkin haluan edelleen häntä, vaikka hänkin on melkoisesti muuttunut vuosien saatossa.

Ap

Lihominen ja rupsahtaminen?

Suoraan, ystävällisesti ja syyttelemättä.

Esim. "Oletko huomannut, että harrastamme nykyään seksiä vain noin 2 kertaa kuussa? Onko se sinusta vähän vai riittävä määrä? Minulle se on liian vähän. Pidän siitä, että sinä teet aloitteen ja olisi ihanaa, jos sellaista tapahtuisi nykyistä useammin. Mitä sinun mielestäsi voisimme tehdä, jotta halumme paremmin kohtaisivat?"

Ihmettelen kovasti sellaista liittoa, jossa ei pysty puhumaan puolison kanssa ihan mistä tahansa mieltä vaivaavasta asiasta. Me ollaan 20 vuoden aikana puhuttu niin seksuaalifantasiat, syömishäiriöt kuin eroajatuksetkin, enkä voisi kuvitellakaan että EN puhuisi jostain noin tärkeästä kuin seksuaalisuudesta. Miksei siitä voi puhua? Miten voi tietää mitä toinen ajattelee ja miltä siitä tuntuu, jos ei asiasta edes keskustella? Kamalaa vaan hiljaa odotella vaikeuksien keskellä, että meneeköhän tämä ohi vai ei.

Älä ainakaan uhkaile hakeva muualta, näin mun puoliso teki ja se kyllä tappoi halut entisestään :D

Ei siinä auta muu kuin nostaa reilusti asia vaan esille ja koittaa keskustella aiheesta.

M30

Enpä halua minäkään. Vaimosta on tulossa valas. Mutta ehkä asiaan jossain määrin liittyy myös se, että seksiä on vain vaimon aloitteesta. Jos minä teen aloitteen, aina tulee pakit.

En yritä yleistää omaa kokemustani koskemaan teitä, mutta se nyt on varmaa, että jos seksistä ei synny edes keskustelua, ei parannusta ole odotettavissa. Mitä tulee rupsahtaneisuuteesi, niin kyllähän sillä voi hyvinkin olla merkitystä. Monillel miehille visuaaliset seikat ovat tärkeitä. Kuitenkin toivoisin, ettet käperry siihen asiaa. Älä jää voivottamaan. Teet ulkoiselle olemuksellesi sen minkä sovinnolla kykenet ja keskityt pikemminkin sosiaaliseen puoleen ensi hätään. Sen muuttaminen lienee nopeampaa kuin kilojen karistaminen.

Ja täydet pisteet siitä, että yrität!

Oon tätä ennenkin ehdottanut, mutta kun miehet ei toimi samoin kuin naiset.

Miehet tarvii tekoja, ei sanoja. Tekoja, joista saa aukottomasti sen käsityksen että on haluttu ja riittävä. Helpoin ja varmin tapa on antaa poskihoitokuuri. Ihan puskista ilman ennakkovaroitusta vaikka kuukauden mittainen suikkariherätyskampanja. Ei nää laivat päivässä käänny, mutta kuukaudessa tulet huomaamaan eron miehen käytöksessä. Ja nimenomaan suikkarit ja muut fyysiset huomionosoitukset niin, ettei ole mitään pakkoa jatkaa penetraatioon, vaan ilman taka-ajatuksia, puhtaasta halusta.

Voin taata, että parissa viikossa tällä kuurilla tuloksia tulee.

Kiitos vastauksista.

Missään nimessä en ole eroamassa, tai hakemassa seksiä muualta. Toivottavasti ei mieskään. Pystymme kyllä puhumaan tästä asiasta, se ei ole ongelma. Mutta vastausten jälkeen aloin kyllä miettiä, miksi tosiaan kyselen täällä vinkkejä, miksi en ole jo avannut keskustelua uudelleen? Luulen, että minua hävettää. Pelkään tunnustaa, että olen päästänyt itseni niin rupsahtamaan, että en enää kiihota miestäni. Sen tunnustaminen tuntuisi kamalalta! Pelkään siis kuulla sen, minkä jo ehkä tiedänkin. Tiedän, että vartaloni ei nykyisellään kiihota miestäni. Enkä yhtään ihmettele.

Kaikkea painoa en tosiaan hetkessä pysty tiputtamaan, joten olen aloittanut pienemmillä jutuilla. Laittaudun kotona hiukan enemmän, treenaan lantionpohjan lihaksiani, huolehdin että säärikarvoja on ajettu ka tuoksun hyvältä jne. Silti tunnen itseni riittämättömäksi.

Olimme viikonloppuna ystävieni tupareissa, joissa oli paljon pariskuntia. Tuntui karulta, kun mieheni käytös oli niin erilaista kuin silloin vuosia sitten samalla porukalla. Ei enää kosketuksia ohimennen, ei katseita, ei käden laskemista omistavasti lantiolle jne. Hiukan teinimäistä käytöstä ehkä, mutta kaipaisin pieniä kiinnostuksen ja "omistamisen" merkkejä ollessamme ulkona.

Ap