Miten otat kehut vastaan?

Ei ole pelkoa.

Viimeksi treffeillä nainen sanoi että näytän pitemmältä kuin se mitä olin kirjoittanut profiiliin.

Ilahduin tietenkin.

Kiitän kehuista ja yleensä sanon takaisin jonkun kehun jos sellainen tulee aidosti ja nopeasti mieleen. Jos nyt tulee ihan kehuryöppy niin saatan vähän hämmentyä.

Yleensä mukavin kehumistapa on sellainen kysymyksen sisältävä, esim. "Hieno koru, mistäköhän tuollaisia saa?". Silloin kehu tuntuu aidommalta ja on varmaan vähemmän kiusallinen ujoille kehuttaville, jotka voivat sitten kiittää ja vastata kysymykseen.

Kiitän ja vähättelen asiaa.En tiedä miksi teen niin 😀 Esim tyylistä ja vaatteistani saan usein kehuja, sanon kiitos, tää on kirppikseltä tai alesta.

Kiitän ja jos kehutaan jotain, mistä olen itsekin erityisen hyvilläni (kiva takki tms.) niin saatan jopa sanoa, että kiitos, eikö ole tms.

Huonosti. Kaikkein eniten vtuttaa miehet, jotka tulee hokemaan ootpa kaunista. Mitä sitten? So what? Pitäisikö pelkästä kiitollisuudesta lirauttaa onnenkyynel ja livauttaa vähän pmpssaa pojalle, kun noin kehui? Argggg...

Ihmisten ulkonäkö pitäisi jättää tyystin kommentoimatta. Ellei ole malli tai missi.

Ei kehuta.

Vaivaantuneesti ja vähättelemällä, jostain syystä mua kehuu kauniiksi yli 20 vuotta vanhempi pomo.

Olen mielestäni oksettavan näköinen, joten ajattelen että kauniiksi kehuminen on sellaista säälikannustusta, jota kohdistetaan ns. huonompiin (ulkonäöllisesti, älyllisesti, liikunnallisesti tai miten ikinä), koska halutaan ottaa heidätkin jotenkin huomioon. Tai jos sanotaan "on niin kaunis monella tavalla", niin oletan sen tarkoittavan, etten juuri sillä ulkonäöllisellä tavalla ole kaunis, vaan jotenkin vaikka luonteeltani. Että tuota kaunis-sanaa ei käytetä siis kirjaimellisesti, tai siis niin kuin itse sitä käyttäisin.

Joko en sano mitään, tai sitten jotain "jaa-a" tai "älä jaksa", vähän henkilöstä ja tilanteesta riippuen. Hieman humaltuneena sanoin kerran "en usko, mutta olen silti imarreltu", koska musta oli kivaa, että mulle oltiin kohteliaita. Mutta silti vain näen mielessäni, kuinka oksettavalta olen varmasti sen silmissä näyttänyt. Ei vain taitanut olla naistarjontaa niin paljon, että olisi oikeasti mieleisen löytänyt.

^ Jonkin vaatteen tai ulkonäön yksityiskohdan kehumiseen suhtaudun vähän "paremmin" kuin kokonaisuuden, koska se on uskottavampaa – kommentoijan on tavallaan pakko seisoa sanojensa takana, kun hän kertoo samalla mitä sanoillaan tarkoittaa – ja myös helpompi ymmärtää. Jos sanotaan vain yleisesti kauniiksi, niin mulla ei ole hajuakaan, mitä sillä tarkoitetaan. Ketä tahansa voi sanoa kauniiksi, vaikka se näyttäisi miltä (myös "maailman ruminta naista", joku Lizzie, on sanottu kauniiksi, ja tokihan hänkin sitä jostain näkökulmasta on), koska voi ainakin itselleen uskotella puhuneensa totta, kun vaan kaunis-sanan määritelmää laajentaa sopivasti.

nro 9

Eihän nuo reaktiot sulje toisiaan pois mitenkään.

Ulkonäköä (silmät, hiukset...) lähinnä hämmennyn ja kysyn et ai tykkäätkö ja takeltelen perään jotain epämääräistä. Vaatteista kiitän ja sanon, että tykkään muuten itsekin. Tämä tosin näyttää saavan kehujan katumaan kehuaan. Tuntuu, että vielä nykyäänkin odotetaan 70-80-lukulaista "ai jaa tää vanha kauhtana?! Täähän on ihan hirvee!!" -vastausta.