Mistä saitte "viimeisen kimmokkeen" sanoa miehelle että haluat erota?

Naimisissa olevat? Ymmärsin että kysyt eronneilta... No, minulla ainakin putosi suuri taakka sydämeltä, kun eroprosessi viimein vuosien "yritetään vielä"- kärvistelyn jälkeen lähti käyntiin. Silloin oltiin jo niin pohjalla, että ero oli suuri parannus tilanteeseen... ja kyllä sen huomaa, kun se viimeinen niitti tulee, mikäli eroajalla on yhtään itsekunnioitusta jäljellä. Mikäli ei ole, tilanne jää  edelleen "muhimaan".

Tarkoitin siis ne jotka ovat olleet naimisissa :)

Huoh, tätä mä juuri pelkään, että olisiko nyt se "niin pohjalla" tilanne, en tiedä.. En uskalla ottaa asiaa puheeksi. Mietin tätä jatkuvasti ja pohdin että onko lapsille parempi että erotaan vai ei. Toisaalta haluaisin kärvistellä ja toivoa että tästä vielä noustaisi, kun lapset ovat vielä pieniä.. Toisaalta olo on sellainen että tästä ei vaan voi nousta, tiedän että koskaan ei saisi erota kun lapset ovat vielä pieniä (raskasta aikaa), mutta kun asiaa mietin niin tuntuu ettei suurinosa ongelmistamme liity edes lapsiin, mitenkä siis heidän kasvaminen voisi vaikuttaa tähän tilanteeseen.

Siitä, kun meni nuppi sekaisin puolitutun miehen silmistä.