Onko täällä ketään, jolla on ollut pienet häät?

Meillä oli pappi ja kaksi todistajaa, ei ketään muita vihkitilaisuudessa. Kahvittelut pidettiin sitten kotona omaisille ja naapureille. Ei tykätä itse olla juhlinnan kohteita.

Kaikki av-mammat. Palstan nyrkkisääntöhän on, että mitä pienemmät häät, sitä onnellisempi avioliitto, mitä suuremmat häät, sitä varmemmin liitto päätyy eroon.

Köyhänä opiskelijaparina meidän häissämme oli maistraatin virkamies sekä kolme ystäväämme todistajina. Kotona joimme kahvit ja söimme itse tehtyä mansikkakakkua.

No, oli meillä muistaakseni n.25 vierasta..

Niin ja ihan oli ruokahäät.

Meillä oli siinä mielessä pienet häät, että kutsuttu oli vain vanhempamme, sisaruksemme ja heidän perheensä. Vieraita oli 30 ja tilaisuus oli kahvitilaisuus. Ensi vuonna siitä tulee 25 vuotta ja onnellisia olemme olleet. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän suosittelen pieniä häitä. Vähentää huomattavasti stressin määrää. Eikä ole mitään mieltä syöttää ja juottaa kaikkia kummin kaiman serkkuja, joita ei muutenkaan tapaa juuri koskaan.

Meillä oli esikoisen ristiäiset samalla kertaa.

Kirkossa vihittiin ja sitten tyttö kastettiin. Paikalla isovanhemmat ja kummit. Sekä minun ja miehen sisarukset.

Tarjoilu kirkon seurakuntasalissa, srk:n mummokerho järjesti tarjoilut.

Naimisissa jo 25v, joten meillä tuo nyrkkisääntö pitää paikkansa.

Pappi ja kaksi todistajaa, jotka tavattiin matkalla häihin. Ja me. Emme pidä mistään isoista juhlista emmekä sukujuhlusta varsinkaan. Ei ollut myöskään mitään tarjoilua. Myöhemmin, seuraavana päivänä, mentiin miehen vanhempien kanssa ravintolaan syömään. Omilleni soitin, että arvatkaapa mitä! Ei siis kerrottu kenellekään mitään etukäteen. Omat vanhemmat asuu vielä sen verran kaukana, että heidän kanssa "juhlittiin" sitten kesällä kun mentiin käymään.

Kerroin omille ystäville jälkikäteen Facebookissa, että nyt ollaan naimisissa, kuvan kera (toinen todistajista otti mun kännykällä). Mies ei ole FB:ssa, eli laittoi pari tekstaria ja antoi muitten sitten huomata sormukset. Nekin oli tosi edulliset, vintagea jostakin kirpparilta.

Itse hääpäivänä mentiin miehen kanssa illalla lähipubiin muutamille, ja vietettiin sitten "hääyö" cavapullo pakastimessa ja ruusu yöpöydällä. Toki se pullo tuli sieltä pakkasesta ja hyvin oli kiihkeää ja romanttista. Eikä thank God mitään noloja morsiamenryöstöjä tai muita hääleikkejä. Tai kaasoja, bestmabeja, polttareita! Ei se mitään, jos joku niistä tykkää, me ei.

Laitettiin säästyneet rahat häämatkaan Köpikseen seuraavana viikonloppuna.

Ei sitä pappiakaan tarvita.

Itse olen naimaton, mutta ystävä meni naimisiin maistraatissa hyvin pienimuotoisesti. Meitä oli kolme todistajaa, ja pari minuuttia kestäneen vihkimisen jälkeen käveltiin läheiseen ravintolaan, jossa tuore aviopari tarjosi hyvän aterian. Iltaa vietettiin tuoreen pariskunnan kotona kuin mitä tahansa kyläilyä. 

Kutsun sain ihan muutaman päivän varoitusajalla. Olisin tuonne ehtinyt töistäkin (tilaisuus oli iltapäivällä), mutta pyysin kuitenkin päivän vapaaksi. Pikkuisen normaalia siistimmät vaatteet valitsin.  Lahjoja oli kielletty tuomasta.

Mun ystävällä oli maistraatissa häät. Mukana hääparin lisäksi morsiamen 16-vuotias poika, minä ja mun mutsi (hääpari halusi, tullaan hyvin toimeen). Vihkimisen jälkeen mentiin ravinteliin syömään pitemmän kautta ja sitten nuoripari (olivat kyllä jo melkein viisikymppisiä) lähti hotelliin hääyöksi. Oli tosi kiva tilaisuus, jos olisin itte menossa naimisiin, haluaisin just samanlaiset maistraattihäät pienellä porukalla ilman mitään hössötystä.

Meidät vihittiin esikoisen ristiäisten yhteydessä. Vihkimisestä ei kerrottu etukäteen. Porukkaa oli me ja pappi mukaan laskettuna alle 20. Tarjoiluna oli kahvipöytä suolaisella ja makealla.

Meidät vihittiin maistraatissa, minulla oli kotelomekko ja pikku kimppu. Paikalla oli lähisuku puvuissaan ja hatuissaan. Sen jälkeen kävimme läheisessä ravintolassa syömässä.