Terve itsekkyys vs itsekkyys vauva/pikkulapsiperheissä

Millainen on lapsiperheessä tervettä itsekkyyttä ja mikä menee jo puhtaan itsekkyyden puolelle? En tarkoita niinkään perheen keskinäisiä suhteita vaan suhteissa ulkopuolisiin, esim. sukulaiset, isovanhemmat, kaveriperheet jne?
Mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä kaipaan?