5-vuotiaan lapsen antaminen adoptioon?

Ei kannata yrittää. Ei se enää uudessa paikassa sisäsiistiksi opi...

Samat fiilikset. Onko teilläkin sitä mallia joka ei ole hetkeäkään hiljaa?

Olen ollut aina sitä mieltä että lasten luonnollista vapaata ilmaisua ei tule latistaa tai rajoittaa, mutta kyllä on tässä kesäloman ratoksi tehnyt vähän mieli latistella välillä :/

Ota aluksi yhteyttä perheneuvolaan. Siitä se lähtee.

No en usko koska suuri osa jotka tahtovat adoptoida tahtovat 0-3v muksun max. 4v, sitä vanhempia ei jostain syystä tahdota adoptoida, jäävät laitoksiin. Kurjaa niille.

Tämmöisestä tukee pohjattoman surullinen olo. Olette ihmishirviöitä.

Voi. Tuon ikäisiä adoptoidaan. Suurin osa ( lukumäärät ei suuria) kuitenkin päätyy adoptioon pitkäaikaisen huostaanoton ja oman perheen huonon ja jatkuvan huonon tilanteen vuoksi ( päihteet).

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisestä tukee pohjattoman surullinen olo. Olette ihmishirviöitä.

Mistä sinä tiedät mikä ap:n tilanne on? Jos ei pysty kasvattamaan lasta edes tukitoimien avulla niin silloinhan on vain viisasta antaa lapsi pois.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisestä tukee pohjattoman surullinen olo. Olette ihmishirviöitä.

Toisaalta on parempi, että ihmishirviö antaa lapsensa adoptoitavaksi rakastavaan, tasapainoiseen kotiin. Ja toisaalta sellaisessa ihmisessä on jo ripaus inhimillisyyttäkin. Eikö olekin tavallaan paradoksaalista?

Ensiksi sijaiskotiin. Viisivuotias saa sellaisen kohtalaisen helposti. Kouluikäsen kohdalla olisi toisin. 

Adoptiota katsotaan myöhemmin, jos sijaiskoti osoittautuu sopivaksi ja vanhemmat halukkaiksi. 

Miksi haluat antaa lapsesi pois? Muista, että adoptio on peruuttamaton ja lapselle mahdollisesti hyvinkin traumaattinen tuossa vaiheessa. 

Ei oo totta.

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi sijaiskotiin. Viisivuotias saa sellaisen kohtalaisen helposti. Kouluikäsen kohdalla olisi toisin. 

Adoptiota katsotaan myöhemmin, jos sijaiskoti osoittautuu sopivaksi ja vanhemmat halukkaiksi. 

Miksi haluat antaa lapsesi pois? Muista, että adoptio on peruuttamaton ja lapselle mahdollisesti hyvinkin traumaattinen tuossa vaiheessa. 

Ei kai sijaisvanhemmat adoptoi? Nehän tekee yleensä sitä työkseen, jos adoptoi, loppuu korvaukset.

"Hyvin" tekin tiedätte suomalaisesta adoptio käytännöstä :D Ei lapsia adoptoida mistään sijaisperheistä, koulukodeista tai vastaavista..jos biologinen vanhempi/vanhemmat sen sallivat, niin sitten eri asia.

Onko muuten ylipäätänsä mahdollista adoptoida vaikkapa 5-vuotiasta? Onko sen ikäisiä tarjolla ja onko niihin yhtä pitkät jonot kuin vauvoihin?

Ihan ajatuksen tasolla, ottaisin itse selvää jos olisin sitä tällä hetkellä harkitsemassa.

Onko lapsi terve?

Onko lapsi menettänyt molemmat huoltajansa esim. onnettomuudessa? Sellaisessa tilanteessa isompienkin lasten adoptoiminen on mahdollista. Mutta jos kyseessä on vain vanhempien kyllästyminen lapseensa, ei luultavasti adoptiolupaa heltiä. Sen sijaan, jos vanhemmat ovat kykenemättömiä huolehtimaan lapsestaan esim. päihteiden käytön tai mielenterveysongelmien takia, voidaan lapsi sijoittaa perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi terve?

Viallista tavaraa kukaan huoli, eikös niin?

Mutta asia asiana, en kyllä usko että lapsen laitto tuosta vaan adoptioon onnistuu.

Kyllä periaate on se, että lapsella on oikeus omaan kotiin ja omiin vanhempiin. Jos se ei sitten tukitoimienkaan kautta onnistu, on sijaiskoti varmasti seuraava vaihtoehto. Adoptioon lähdetään vain äärimmäisissä tapauksissa.

Lapsen pois antaminen on aina valtava trauma lapselle. Niin sanottu sitoutumishäiriö on hyvin tuttu ilmiö adoptoitujen kohdalla. On aina hyvin traumaattista tulla omien vanhempien hylkäämäksi, lapsellehan huonokin koti on se paras koti minkä hän tuntee, ja omat vanhemmat ne tärkeimmät ihmiset maailmassa. Olkoonpa vain että olisivat väkivaltaisia tms. Lapsi on äärettömän lojaali vanhemmilleen.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään. Haluan vain tuoda vahvasti esiin sen, että lapsen etu asetetaan aina etualalle, ei vanhempien. 

Jos lapsella on vaikka vaikea kehitysvamma ja vanhemmat/vanhempi ei jaksa enää? Onko silloin helpompi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisestä tukee pohjattoman surullinen olo. Olette ihmishirviöitä.

Toisaalta on parempi, että ihmishirviö antaa lapsensa adoptoitavaksi rakastavaan, tasapainoiseen kotiin. Ja toisaalta sellaisessa ihmisessä on jo ripaus inhimillisyyttäkin. Eikö olekin tavallaan paradoksaalista?

No, kun on 100% varmaa että lapsen adoptioon antaminen on äärimmäisen traumaattista 5-vuotiaalle, ja saattaa olla, että ap ei ole lasta kohtaan hirviö ja saattaisi pystyä toimimaan äitinä jos saisi tukea ja apua. Adoption pitäisi olla ihan viimeinen vaihtoehto aina.

Koittakaa nyt aluksi saada itsellenne tukiperhe jossa lapsi voi olla kaksi viikonloppua kuukaudessa...

Kyllä se siellä Porvoossa onnistuu nettilomake täyttämällä.