Mistä te riitelette vanhempienne ja appivanhempienne kanssa?

Rajoista.

Kun ei ne pysy.

En mistään.

Tämä ei tarkoita, että kaikesta oltaisiin yhtä mieltä, vaan sitä, että niitä asioita ei tehdä yhdessä, mistä yksimielisyyteen ei päästä. Ja meillä kaikilla on perusymmärrys käytöstavoista.

Viimeviikonloppuna huusin äidille siitä, että ei antanut minun nukkua. Vein (ja maksoin) teatteriviikonlopun hotelliöineen meille ja äiti ei saanutkaan nukuttua vieraassa sängyssä. Ei antanut minunkaan nukkua - hävisin riidan.

Äiti syyttää ja haukkuu vähän kaikesta, on aina muiden syytä, että hänen elämänäsä on vaikeaa, hankalaa, ei-sellaista- kuin- haluaisi. Hän on aika itsekäs ihminen: lapset on hänestä sitä varten, että tuottaisimme hänelle täydellisen elämän. (Isä kuollut jo.)  Olen huono tytär. Asun 300 km päässä ja käyn silloin tällöin kylässä. Tuo viikonloppu oli äitienpäivälahja, kun en materialahjaa ostanut (tavaraa hänellä on liikaakiin ja tykkää toki käydä teatterissa).

Ihan joka asiasta!

Ei jakseta riidellä enää mistään, ollaan kaikki jo sen verran vanhoja. Pahimmat särmät on hioutunut pois vuosikymmenten saatossa.

Anopin kanssa riitelen siitä, että mikä on minun tehtävä parisuhteessa. Tai siis en jaksa riidellä, mutta tunnelma on kireä tuon aiheen takia. Anoppi jauhaa minulle koko ajan miten minun tulee siivota aina ja hoitaa ruoanlaitot ja blaablaa ja minä sanon tiukasti takaisin, että "meidän parisuhteessa asiat hoidetaan tasa-arvoisesti". Ja hän hermostuu ja alkaa väittelemään ja jauhamaan lisää että naisen rooli nyt on se (se perinteinen). Minä poistun paikalta. Rasittavaa. Vittuako hänelle kuuluu mitä minä kotonani teen.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi appivanhemmilla on kivikautiset asenteet miesten ja naisten rooleihin ja heillä on myös selkeä suosikkijärjestelmä, tasapuolisuudesta ei ole tietoakaan

Tämä. Tosin en riitele, mutta suvun mustana ja syrjittynä lampaana olo risoo ja kismittää.

On hirveä katastrofi, jos mies (heidän poikansa) joutuu hoitamaan lapsia. Mies tekee tätä vieläpä mielellään ja olen liikuttunut hänen omistautumisestaan lapsille. Oma elämäntilanteeni on aina se väärä, olinpa opiskelemassa/kotiäitinä/töissä, aina joutuu mies appivanhempien mukaan kärsimään.

Toinen ongelma on dynastia, johon koko muu suku meitä lukuunottamatta kuuluu. En vaan jaksa epäoikeudenmukaisuutta, joka pirskahtelee puheissa ja teoissa. Enka jaksa enää yrittää miellyttää. Sinänsä pystyn olemaan jo aika cool, aika on tehnyt tehtävänsä.

En mistään. En pidä elämässäni ihmisiä, joiden kanssa tulee usein riitaa. Jos rajani ylitetään, älähdän kyllä siitä.

Anoppi on siivoushullu. Meillä hän hoonaa koko ajan jotakin, vaikka sanon ettei tarvitse. Kerran hän tuli sanomaan, että meidän imuri on rikki. Kysyin että kuinka niin.  Hän oli kuulemma tunnin imuroinut, eikä säiliöön ole tullut mitään. Sanoin että johtunee siitä, kun olin edellispäivänä imuroinut. Eli hän olettaa ilman muuta, ettei meillä ikinä siivota. Hänellä on myös tapa tyhentää roskikset niin, että ottaa viereen roskapussin ja nostelee roskiksesta roskat yksi kerrallaan siihen pussiin. Samalla voi kätevästi tsekata, mitä kaikkea meillä on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on siivoushullu. Meillä hän hoonaa koko ajan jotakin, vaikka sanon ettei tarvitse. Kerran hän tuli sanomaan, että meidän imuri on rikki. Kysyin että kuinka niin.  Hän oli kuulemma tunnin imuroinut, eikä säiliöön ole tullut mitään. Sanoin että johtunee siitä, kun olin edellispäivänä imuroinut. Eli hän olettaa ilman muuta, ettei meillä ikinä siivota. Hänellä on myös tapa tyhentää roskikset niin, että ottaa viereen roskapussin ja nostelee roskiksesta roskat yksi kerrallaan siihen pussiin. Samalla voi kätevästi tsekata, mitä kaikkea meillä on tehty.

Eih :D

Se on seonnut. Laita sinne roskikseen käytettyjä kortsuja (jos ei muuta niin lavasta vaikka hoitoainetta niihin sisälle) useita, niin eiköhän säikähdä ja lopeta tuon. 

Siitä että appivanhemmat ei saa elämäänsä järjestykseen ja aina on jokin kriisi menossa. Milloin menee firma alta, milloin asunto homehtuu, milloin nuorempi käly palaa kotiin 500. kerran. Ja aina meidän pitäisi lennähtää paikalle ja järjestää kaikki, koska mies on vanhin lapsi. Eikä se asioiden järjestäminen edes auta mitään, koska ainanlöytyy uusimkriisi. Ja sitten valitetaan. Häämmekin anoppi pilasi ulismalla niistä ongelmistaan tuntitolkulla.