Tänään on taas se päivä, kun jännämiesten karvaiset takapuolet nousevat ja laskevat naisten päällä.

Kiltti mies säälii itseään ja pinnallisena kuola valuen vahtaa ainoastaan sitä kaikista kauneinta (luultavasti kaikista kusipäistä) naista joka heruttelee vain jännämiehelle. Siitä katkeroituneena karkottaa kaikki muutkin naiset ympäriltä itkiessään ja sääliessään kuinka hän ei kelpaa kellekkään (joka on oikeestaan ainoastaan se yksi joka lähtee jännämiehen alle eikä hänen)

Kilttimies uhraa kovasti aikaansa miesten pakaroiden miettimiseen ja yksityiskohtaisten kuvausten niistä kirjoittamiseen. Ehkä kilttimiehen kannattaisi miettiä suuntautumistaan uusiksi – mieti nyt, kiltti ja jännä, jin ja jang? Kipinöitä vaan lentäisi. 

Ps. heitä ne kondomit mäkeen, ne on menneet jo vanhoiksi.  

Kilttimies, kuten minä, on tänään kotonaan ja katsoo Tv:stä Lord of War elokuvaa ja juo muutaman bissen. Ihan tyytyväinen olen :D

Minä saavuin vanhaan kotikaupunkiin uudessa upeassa paidassani ja sitten kuuntelin kovalla musiikkia, kun kerrankin oli maalla varaa ja psyykkasin itseäni iltaa varten. Lähdin sitten pyöräilemään kaupunkiin ja sinne kaupunkiin tullessa tunnelma alkoi vähän lässähtämään, kun todellisuus iski vasten kasvoja; vanha taantuva kaupunki, johon liittyy paljon kipeitä muistoja on tavallaan kuin varastoidusta pullosta päästettäisiin 15 vuotta vanha pieru vasten kasvoja. 

Ajattelin kuitenkin, että taas on vuosi mennyt viime kesästä ja minullakin lisää itseluottamusta, taitoja ja viisautta, jotka voisivat jotenkin säteillä ulospäin ja aiheuttaa magnetismia. 

Menin sitten klubille tanssimaan ja juttelin aika monen ihmisen kanssa. Yksi tyttö, jota olin nähnyt viimekin kesänä, oli taas siellä tanssimassa ja ohjasi minutkin samaan porukkaan hetkeksi. Muistan että hän karkasi minun luotani, kun kysyin viime kesänä onko hän harrastanut tanssia, mutta nyt hän tuli juttelemaan, vaikka ei varmasti muistanut minua enää. 

Koko yökerhossa oli ehkä kolme naista, joilla oli silmälasit ja yritin arvioida hakivatko he katsettani. En saanut mitään varmaa selville tästä. 

Yksi parikymppinen tyttö myös kehui paitaani ja juttelin hänen kanssa hetken. Sitten siihen tuli joku mies ja tyttö taputti rintaani ja lähti pois. Tuo kosketus tuntui vähän vallankäytöltä ja mietin sen symbolista merkitystä, mutta en tietenkään ottanut asiakseni pahastua. Jotenkin tuo miehen koskemattomuuden puuttumisen itsestäänselvyytenä pitäminen kyllä vähän ärsyttää. 

Luulin kahdenkin naisparin olevan kiinnostuneita, mutta kun keskustelin heidän kanssaan, siitä ei oikein syntynyt mitään, vaikka toinen pari oli ehkä jotenkin epävarmoja ja ujoja. Toisella parille selitin, että olisi mukava saada seuraa eläinkauppaan ja kahville päiväsaikaan. 

Hitaiden aikaan oli yksi mahdollisesti sinkku kiinnostava nainen näköpiirissä, mutta taas eri miehen seurassa ja vielä itkemässä; naiset monesti alkavat itkeä loppuillasta. Huomasin tämän jo vuonna 2010. Jos hän ei olisi ollut vuodattamassa miehelle, olisin voinut kutsua hänet tanssimaan.

Lattia oli niin tahmea, että yksilötanssini ei enää sujunut kovin hyvin siinä vaiheessa, mutta menin kuitenkin pariskuntien sekaan tanssimaan vielä viime hetkeksi. 

Siinä pyörälle takaisin kävellessäni ajattelin, että vaikka minä en varsinaisesti tutustunut kehenkään, ehkä tuollakin käynnillä oli kuitenkin joku suurempi tarkoitus; onhan minulla kehittyvä nuorisotyöntekijän identiteetti ja jonkinlainen vastuu muista ihmisistä. Jos pystyn itse piristämään monen muun ihmisen iltaa esim.kehuilla ja harmittomalla uteliaisuudella, ehkä sillä on jo itseisarvoa. 

Ehkä jotkut meistä yksinäisistä on luotu tänne auttamaan muita ihmisiä pysymään pystyssä omien parisuhde- ja säätösotkujensa kanssa ja meidän yksinäisyydestä ei niin olla huolissaan, koska me olemme vahvempia ja osaamme peittää sen ja asettaa muiden edun oman edelle. Ehkä siksi potentiaaliset kumppanit myös karkaavat meiltä, kun he vaistoavat, että pärjäämme yksin ja että meillä on sellainen erilainen taivaasta tullut tarkoitus. 

Ai että sä oot väsynyt uikuttaja!!! Ei ihme ettet rinnalle kumppania saa. Ei KUKAAN jaksa kuunnella sun itsesäälissä rypeviä juttuja.

Saisikin joskus munaa... Turha toivo kun ei ole kaunotar, ei kilttimiehillekään muunlaiset naiset kelpaa. Kokemusta on.

-ikisinkku 30v

Tyylivinkkejä: on mautonta puhua "perseistä". Kirjoitustyylissä tulisi myös pyrkiä eroon kielioppivirheistä, vrt. "eloveena blondit".

Kilttimies on itse asiassa vaaramies, jos hänellä on parasta ennen-päivän ajat sitten ohittaneita kortsuja goodie drawerissaan, olkoonkin että mahdollisuus niiden päätyä käyttöön on minimaalinen.

Ei jännikset suosi lähetyssaarnaajaa. Muija ratsaille.

Vierailija kirjoitti:

Karvaiset, tatuoinnein koristellut perseet nousevat ja laskevat rytmikkäästi. Alla kuvankauniit eloveena blondit uikuttavat hiljaa, jänniksen ähkiessä kovaäänisesti... Kaikki on taas niinkuin aina ennenkin perjantai-iltaisin.

Kilttimiehen hämärässä yksiössä ilta-auringon valo ei läpäise ikkunan eteen vedettyjä verhoja. Kuuluu hiljainen nyyhkäys, kun kilttimies nousee nojatuolistaan ja astelee jääkaapilleen hakemaan kaljan. Väistämätön tapahtuu, ja kalja sihahtaa auki. Kiltin miehen poskelle vierii kyyneliä, kun hän miettii, miksi naiset eivät arvosta kunnollisia, luotettavia, kilttejä miehiä, vaan päätyvät aina samanlaisen jännämiehen alle.

Seuraavana aamuna kaikki on ennallaan: jännämiehet unohtavat uusimman valloituksensa yhtä nopeasti kuin ovat häneen tutustuneetkin, ja kilttimiehen yöpöydän laatikossa odottaa edelleen vuonna 2006 ostettu kondomipaketti aukaisuaan.

Sinusta tulee sellainen kuva että asut vuokrayksiössä jota ei ole osattu sisustaa ja jossa on pölyistä, sotkuista ja tunkkaista.

Olet työtön.

Olet myös masentunut. Mahdollisesti epäsiisti ulkonäkö.

Jos lähestyt naisia, paistaa jutuista heti itsesääli ja pieni vittuilu naista kohtaan.

Tällaisen mielikuvan sinusta sain tämän viestin perusteella.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Minä saavuin vanhaan kotikaupunkiin uudessa upeassa paidassani ja sitten kuuntelin kovalla musiikkia, kun kerrankin oli maalla varaa ja psyykkasin itseäni iltaa varten. Lähdin sitten pyöräilemään kaupunkiin ja sinne kaupunkiin tullessa tunnelma alkoi vähän lässähtämään, kun todellisuus iski vasten kasvoja; vanha taantuva kaupunki, johon liittyy paljon kipeitä muistoja on tavallaan kuin varastoidusta pullosta päästettäisiin 15 vuotta vanha pieru vasten kasvoja. 

Ajattelin kuitenkin, että taas on vuosi mennyt viime kesästä ja minullakin lisää itseluottamusta, taitoja ja viisautta, jotka voisivat jotenkin säteillä ulospäin ja aiheuttaa magnetismia. 

Menin sitten klubille tanssimaan ja juttelin aika monen ihmisen kanssa. Yksi tyttö, jota olin nähnyt viimekin kesänä, oli taas siellä tanssimassa ja ohjasi minutkin samaan porukkaan hetkeksi. Muistan että hän karkasi minun luotani, kun kysyin viime kesänä onko hän harrastanut tanssia, mutta nyt hän tuli juttelemaan, vaikka ei varmasti muistanut minua enää. 

Koko yökerhossa oli ehkä kolme naista, joilla oli silmälasit ja yritin arvioida hakivatko he katsettani. En saanut mitään varmaa selville tästä. 

Yksi parikymppinen tyttö myös kehui paitaani ja juttelin hänen kanssa hetken. Sitten siihen tuli joku mies ja tyttö taputti rintaani ja lähti pois. Tuo kosketus tuntui vähän vallankäytöltä ja mietin sen symbolista merkitystä, mutta en tietenkään ottanut asiakseni pahastua. Jotenkin tuo miehen koskemattomuuden puuttumisen itsestäänselvyytenä pitäminen kyllä vähän ärsyttää. 

Luulin kahdenkin naisparin olevan kiinnostuneita, mutta kun keskustelin heidän kanssaan, siitä ei oikein syntynyt mitään, vaikka toinen pari oli ehkä jotenkin epävarmoja ja ujoja. Toisella parille selitin, että olisi mukava saada seuraa eläinkauppaan ja kahville päiväsaikaan. 

Hitaiden aikaan oli yksi mahdollisesti sinkku kiinnostava nainen näköpiirissä, mutta taas eri miehen seurassa ja vielä itkemässä; naiset monesti alkavat itkeä loppuillasta. Huomasin tämän jo vuonna 2010. Jos hän ei olisi ollut vuodattamassa miehelle, olisin voinut kutsua hänet tanssimaan.

Lattia oli niin tahmea, että yksilötanssini ei enää sujunut kovin hyvin siinä vaiheessa, mutta menin kuitenkin pariskuntien sekaan tanssimaan vielä viime hetkeksi. 

Siinä pyörälle takaisin kävellessäni ajattelin, että vaikka minä en varsinaisesti tutustunut kehenkään, ehkä tuollakin käynnillä oli kuitenkin joku suurempi tarkoitus; onhan minulla kehittyvä nuorisotyöntekijän identiteetti ja jonkinlainen vastuu muista ihmisistä. Jos pystyn itse piristämään monen muun ihmisen iltaa esim.kehuilla ja harmittomalla uteliaisuudella, ehkä sillä on jo itseisarvoa. 

Ehkä jotkut meistä yksinäisistä on luotu tänne auttamaan muita ihmisiä pysymään pystyssä omien parisuhde- ja säätösotkujensa kanssa ja meidän yksinäisyydestä ei niin olla huolissaan, koska me olemme vahvempia ja osaamme peittää sen ja asettaa muiden edun oman edelle. Ehkä siksi potentiaaliset kumppanit myös karkaavat meiltä, kun he vaistoavat, että pärjäämme yksin ja että meillä on sellainen erilainen taivaasta tullut tarkoitus. 

Miksi ihmeessä selitit naisille että haluat seuraa eläinkauppaan? Ja sen että oikein etsimällä etsit parisuhdetta?

Kiersit siis vuototellen baarin jokaisen naisen läpi?

Sekin on kyllä ainakin itselle turn off jos yksinäinen mies tanssii yksin koko illan ja vielä hitaiden aikaan menee sinne lattialle yksin tanssimaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei jännikset suosi lähetyssaarnaajaa. Muija ratsaille.

Mä mietin kans samaa, että eikö ne jännämiehet muuta osaa kuin lähetyssaarnaaja-asennon.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Minä saavuin vanhaan kotikaupunkiin uudessa upeassa paidassani ja sitten kuuntelin kovalla musiikkia, kun kerrankin oli maalla varaa ja psyykkasin itseäni iltaa varten. Lähdin sitten pyöräilemään kaupunkiin ja sinne kaupunkiin tullessa tunnelma alkoi vähän lässähtämään, kun todellisuus iski vasten kasvoja; vanha taantuva kaupunki, johon liittyy paljon kipeitä muistoja on tavallaan kuin varastoidusta pullosta päästettäisiin 15 vuotta vanha pieru vasten kasvoja. 

Ajattelin kuitenkin, että taas on vuosi mennyt viime kesästä ja minullakin lisää itseluottamusta, taitoja ja viisautta, jotka voisivat jotenkin säteillä ulospäin ja aiheuttaa magnetismia. 

Menin sitten klubille tanssimaan ja juttelin aika monen ihmisen kanssa. Yksi tyttö, jota olin nähnyt viimekin kesänä, oli taas siellä tanssimassa ja ohjasi minutkin samaan porukkaan hetkeksi. Muistan että hän karkasi minun luotani, kun kysyin viime kesänä onko hän harrastanut tanssia, mutta nyt hän tuli juttelemaan, vaikka ei varmasti muistanut minua enää. 

Koko yökerhossa oli ehkä kolme naista, joilla oli silmälasit ja yritin arvioida hakivatko he katsettani. En saanut mitään varmaa selville tästä. 

Yksi parikymppinen tyttö myös kehui paitaani ja juttelin hänen kanssa hetken. Sitten siihen tuli joku mies ja tyttö taputti rintaani ja lähti pois. Tuo kosketus tuntui vähän vallankäytöltä ja mietin sen symbolista merkitystä, mutta en tietenkään ottanut asiakseni pahastua. Jotenkin tuo miehen koskemattomuuden puuttumisen itsestäänselvyytenä pitäminen kyllä vähän ärsyttää. 

Luulin kahdenkin naisparin olevan kiinnostuneita, mutta kun keskustelin heidän kanssaan, siitä ei oikein syntynyt mitään, vaikka toinen pari oli ehkä jotenkin epävarmoja ja ujoja. Toisella parille selitin, että olisi mukava saada seuraa eläinkauppaan ja kahville päiväsaikaan. 

Hitaiden aikaan oli yksi mahdollisesti sinkku kiinnostava nainen näköpiirissä, mutta taas eri miehen seurassa ja vielä itkemässä; naiset monesti alkavat itkeä loppuillasta. Huomasin tämän jo vuonna 2010. Jos hän ei olisi ollut vuodattamassa miehelle, olisin voinut kutsua hänet tanssimaan.

Lattia oli niin tahmea, että yksilötanssini ei enää sujunut kovin hyvin siinä vaiheessa, mutta menin kuitenkin pariskuntien sekaan tanssimaan vielä viime hetkeksi. 

Siinä pyörälle takaisin kävellessäni ajattelin, että vaikka minä en varsinaisesti tutustunut kehenkään, ehkä tuollakin käynnillä oli kuitenkin joku suurempi tarkoitus; onhan minulla kehittyvä nuorisotyöntekijän identiteetti ja jonkinlainen vastuu muista ihmisistä. Jos pystyn itse piristämään monen muun ihmisen iltaa esim.kehuilla ja harmittomalla uteliaisuudella, ehkä sillä on jo itseisarvoa. 

Ehkä jotkut meistä yksinäisistä on luotu tänne auttamaan muita ihmisiä pysymään pystyssä omien parisuhde- ja säätösotkujensa kanssa ja meidän yksinäisyydestä ei niin olla huolissaan, koska me olemme vahvempia ja osaamme peittää sen ja asettaa muiden edun oman edelle. Ehkä siksi potentiaaliset kumppanit myös karkaavat meiltä, kun he vaistoavat, että pärjäämme yksin ja että meillä on sellainen erilainen taivaasta tullut tarkoitus. 

Miksi ihmeessä selitit naisille että haluat seuraa eläinkauppaan? Ja sen että oikein etsimällä etsit parisuhdetta?

Kiersit siis vuototellen baarin jokaisen naisen läpi?

Sekin on kyllä ainakin itselle turn off jos yksinäinen mies tanssii yksin koko illan ja vielä hitaiden aikaan menee sinne lattialle yksin tanssimaan.

Koska eläinkauppaan haluaminen on viatonta, piristävällä tavalla epätavallista ja sympaattista; se asettaa keskustelulle tietyt rennot raamit. En sanonut etsiväni parisuhdetta.

En kiertänyt, mutta tanssin tosi monen kanssa melko luonnollisesti. 

Ja mitä yksin tulleen miehen pitäisi tehdä sen lisäksi, että tanssii välillä muiden kanssa? Ei sinne voi kavereita loihtia ja siinä hitaiden aikaan ei ole millään turn-offeilla väliä, koska peli on jo ohi siinä vaiheessa, kun tanssikumppania ei ole ja aika loppuu.