Miten ratkaista tilanne jossa itse haluaa muuttaa mutta kumppani ei?

Olen 22v nainen ja avopuolisoni on 25v, jos sillä nyt on merkitystä. Olemme olleet yli 5 vuotta yhdessä ja asuneet samalla paikkakunnalla koko ikämme.
Avopuolisoni sai heti valmistuttuaan vakituisen työpaikan jossa on nyt ollut n. 3 vuotta. Itselläni on vähän huonompi tilanne ja olen satunnaisia keikkatöitä lukuunottamatta ollut melko pitkään työttämänä.
Tuntuu ettei itselläni oikein ole tällä paikkakunnalla enää mitään, läheiset sukulaiset asuu muilla paikkakunnilla ja paras ystävä muuttaa muualle heti kun saa opiskelupaikan. Kaikki muut ystäväni asuu tällä toisella paikkakunnalla johon haluaisin muuttaa ja tiedän että siellä olisi omalla alallani parempi työtilanne ja paljon enemmän opiskelumahdollisuuksia, enemmän vapaaehtoistyömahdollisuuksia jne.
Avopuolisollani olisi myös mahdollisuus siirtyä saman firman eri toimipisteelle joka sijaitsee tällä paikkakunnalla eli hänen ei tarvitsisi luopua työpaikastaan.

Kuitenkin avopuolisoni on nyt päättänyt ettei hän aio koskaan muuttaa täältä mihinkään, varsinkaan kun hän aikoo ostaa sukunsa tyhjäksi jääneen omakotitalon tältä paikkakunnalta (jossa tällä hetkellä asumme vuokralla yhdessä). Hän myös viihtyy työpaikkallaan mainiosti joten sinänsä ymmärrän ettei hän halua muuttaa.
Kun aloimme seurustella hänellä ei ollut mikään ehdoton pakko jäädä tänne ja tämä hänen sukunsa taloon muuttaminen piti olla vain väliaikainen ratkaisu siksi aikaa kun hän opiskelee. Nyt on kuitenkin ihan eri ääni kellossa ja hän on sanonut ettei aio muuttaa mihinkään. Paitsi ehkä joskus tulevaisuudessa, monien vuosien päästä. Itse kuitenkin ahdistun tällä paikkakunnalla jossa kaikki tuntee toisensa ja työllistyminen on hyvin vaikeaa, enkä muutenkaan enää viihdy täällä. En kuitenkaan haluaisi heittää hyvää suhdetta hukkaan joten mitä mieltä te olette, pitääkö minun vain jäädä tänne vai seurata omia unelmiani? Onko jollain ehkä ollut samanlainen tilanne joskus?