Iäkkäämmät palstalaiset: onko politiikka ollut aina samanlaista amatöörien puuhastelua ja kohellusta farssista toiseen?

On, mutta ennen media komppasi päättäjiä, eikä typeryyksistä kohistu somessa. Kekkoslovakiassa päättäjät olivat aina oikeassa ja siitäkös tietämätön kansa tykkäsi.

Kohellettu on ainakin siitä lähtien, kun tavallinen kansa sai äänioikeuden. Säätyvaltiopäivillä yli 110 vuotta sitten meno taisi olla säntillisempää, kun valtiopäivämiehet olivat sivistynyttä eliittiä.

Aina se on ollut sitä samaa farssia.  80luvulla meillä oli lisäksi YYA -sopimus ja olimme samalla "puolueettomia."

Mannerheimia ja Kekkosta ihailtiin, koska he pitivät yllä kuria, mihin suomalainen ei itse pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Aina se on ollut sitä samaa farssia.  80luvulla meillä oli lisäksi YYA -sopimus ja olimme samalla "puolueettomia."

Toisaalta ymmärrän, että Neuvostoliiton naapurina eläminen aiheutti pienoisia haasteita puolueettomuudelle. Kai se kuitenkin suht taitavasti hoidettiin, koska suurempaa harmia ei Suomelle enää sotien jälkeen Neuvostoliitosta ollut.

Aina se on ollut enemmän tai vähemmän. Ennen oltiin rähmällään Moskovaan, nykyään Brysseliin ja Moskovaan. Suomi ei ole oikeasti ollut koskaan suvereenisti itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Aina se on ollut enemmän tai vähemmän. Ennen oltiin rähmällään Moskovaan, nykyään Brysseliin ja Moskovaan. Suomi ei ole oikeasti ollut koskaan suvereenisti itsenäinen.

No mutta eihän tietoinen puolueellisuus ole sama asia kuin amatöörimainen koheltaminen. Koheltamista on esim. nykyinen maahanmuuttopolitikkan hoitaminen, alkoholiuudistus jne.

Esim. Neuvostoliiton suhteet oli harkittua taktikointia, jonka tarkoitus oli Suomen etu. Isolle naapurille ei ollut  ihan fiksua vi**uilla avoimesta, eli tietynlainen rähmällään olo oli käytännön pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on ollut enemmän tai vähemmän. Ennen oltiin rähmällään Moskovaan, nykyään Brysseliin ja Moskovaan. Suomi ei ole oikeasti ollut koskaan suvereenisti itsenäinen.

No mutta eihän tietoinen puolueellisuus ole sama asia kuin amatöörimainen koheltaminen. Koheltamista on esim. nykyinen maahanmuuttopolitikkan hoitaminen, alkoholiuudistus jne.

Esim. Neuvostoliiton suhteet oli harkittua taktikointia, jonka tarkoitus oli Suomen etu. Isolle naapurille ei ollut  ihan fiksua vi**uilla avoimesta, eli tietynlainen rähmällään olo oli käytännön pakko.

Olet näköjään rähmällään vieläkin.

Kannattaisikohan oma elämä ehkä suunnitella siten, ettei se ole riippuvainen poliitikkojen päätöksistä.

Jotkut tekevät politiikkaa rahan takia, toiset tehdäkseen maailmaa paremmaksi. Kannattaa tarkistaa, mitkä puolueet saavat puoluetukia ja mitkä eivät, ja äänestää paremman maailman puolesta toimivia.

Ja tietysti kannattaa äänestää sellaista ehokasta, jonka tulotaso vastaa omaasi. Kansanedustajista yksikään ei tienaa alle 6000 euroa/kk. Äänestäisin ennemmin eduskunnan siivoojaa kuin yhtäkään istuvaa kansanedustajaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena/nuorena jotenkin kuvitteli, että poliitikot on fiksuja ihmisiä... Nyt kun tätä touhua on aktiivisemmin seuraillut, niin ei voi kuin ihmetellä, että tämä maa ei ole kuitenkaan tämän pahemmassa kaaoksessa, vaikka maata johdetaan aika heikoilla kyvyillä...

Nohh.... kyllä se on aina ollut aika huonoa. Mielenvikaista söhlääjää aina esmes maaherraksi saakka. Onneksi juorut on olemassa - vähän hillitsee tuota sekoilua. 

Ainakin viinan kanssa läträttiin ennen paljon ronskimmin kuin nykyään. Eduskunnan valiokuntien maakuntamatkoilla osa arvoisista parlamentaarikoista oli ympäri päissään aamusta iltaan, ja olut maistui eduskunnan kuppilassakin ihan eri tahtiin kuin tänään.

Aika samanlaista se on aina ollut. 

Sosiaalisessamediassa saadaan tuotua agressiivisesti esiin negatiivisia kantoja asioista ja ihmisistä, niin voimakkaasti että pääsääntöisesti asiallinenkin tapaus ja pitkällä tähtäimellä jopa ihan hyvä valinta häviää ja kansan rivit kallistuu huonompaan vaihtoehtoon. Sosiaalisellamedialla on varjopuolena näppinsä pelissä näissä asioissa. Siksi politiikka on kaaoottisempaa nykyään ja hyökkäävä asenne voittaa diplomaattisen.

Ennen poliitikoissa arvostettiin kokemusta, koulutusta ja osaamista. Nykyään erityisesti naispoliitikoissa tärkeintä on ulkonäkö ja seksikkyys. Poliitikoissa arvostetaan nykyään ulkonäköä, edustavuutta, pukeutumista, vähemmistöön kuulumista (homous ja maahanmuuttajuus pätevöittävät mihin tahansa työhön).

No siis aiemmin oli kansallis-politiikkaa ja media oli aikalailla ruodussa politiikkojen kanssa ja rötökset pidettiin piilossa. Nyt tilanne on muuttunut enemmän yhdysvaltojen kaltaiseksi. Heillä tosin on kaksi tv kanavaa ja meillä on vain yksi joka vetää liberaalimpaa linjaa. Meillä ei konservatiivisilla ole siis virallista kanavaa lainkaan.

Ennen oli yhtenäisempiä tavoitteita ja presidentillä oli Suomessa myös  valtaa. Nykyään presidentti on lähinnä seremoniallinen virka. Eu politiikkaa täällä tehdään, joka on pohjimmiltaan neo-liberaali hanke. Mikä on muuttunut, on että protesti äänillä on nykyään merkitystä, jos edes välttävästi pätevä ehdokas löytyy.

Miksi päteviä johtajia harvemmin pääsee valtaan ylipäänsä, johtuu siitä, että yhä tärkeämpää valtaan pääsylle ovat vaali kampanjiat. Näin ollen keskeinen vallan edellytys on kyky kerätä vaali rahoitusta. Tästä johtuen valtaan pääsee henkilöitä, joilla on hyvät suhteet yritysmaailman vaikuttajiin ja jotka ajavat heidän etuaan.

Luonteva valehtelu ja kyky kampittaa kilpailijoita ovat myös keskeisiä edellytyksiä. Juuri mikään ei siis tue pitkäjänteistä politiikkaa ja kaikkien kansalaisten etuja ajavien henkilöiden pääsyä valtaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena/nuorena jotenkin kuvitteli, että poliitikot on fiksuja ihmisiä... Nyt kun tätä touhua on aktiivisemmin seuraillut, niin ei voi kuin ihmetellä, että tämä maa ei ole kuitenkaan tämän pahemmassa kaaoksessa, vaikka maata johdetaan aika heikoilla kyvyillä...

Ei politiikka ole mitään maan johtamista! Se on kansalle järjestetty sirkus niiden peittämiseksi, jotka todellisuudessa johtavat asioita sekä maata ja maailmaa! Luuliko joku ihan oikeasti, että poliitikoilla, puolueilla ja valtionmiehillä olisi joku todellinen valta asioihin? Kumileimasimia he ovat! Politiikka on juuri sitä miltä se näyttääkin, pelleilyä, pelkkää pelleilyä.