Mitä tehdä kun katuu lasta?

Laita se takaisin.

Toinen lapsi tuntuu olevan aika suosittu ratkaisu.

Kärvistelet parikymmentä vuotta, sitten helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Turha kitistä kun pas..at on housussa! Eli hoida vaan kunnialla, kun olet vanhempi on turha rutista!

Kunnialla en voi hoitaa, ja muutenkin on niin ja näin. Voimavarat eivät meinaa riittää.

Vauvan kanssa on niin helppoa, ettei sitä katumista vielä oikein tajua. 3-7-vuotiaat on pahimpia. Paitsi erityislapsi on vielä 9-vuotiaana erityisen rasittava...

Kokeile työntää se takaisin sinne mistä tulikin ja nussia se uudelleen?

Kyllä vanhemmilla on oikeus rutista eikä yrittää teeskennellä olevansa jotain yli-ihmisiä.

Lastenkasvatus on vaan aika usein rasittavaa puuhaa ja niitä ilon hetkiä turhan harvassa.

Ja tänä päivänä joka puolelta keksitään vaan lisää vaatimuksia mihin vanhempien pitäisi revetä että olisi niin täydellinen vanhempi. Ei kannata lähteä mukaan kaikkiin kotkotuksiin.

1. Huolehdit, ettei lisää vahinkoja tule.

2. Keskustele läheistesi kanssa, olisiko lähipiirissä joku, jonka kanssa voisit jakaa vastuuta, saada lastenhoitoapua, omaa aikaa, apua kotitöihin tms.

3. Haet keskusteluapua ammattilaiselta, sekä apua kotiin (lapsenvahti-apua, apua kotitöihin jne). Tässä yhteydessä saanet parhaiden avun lastensuojelun kautta, ja voit tarvittaessa keskustella viranomaisten kanssa huostaanoton mahdollisuudesta, jos tuntuu, että omat voimavarat ei kertakaikkiaan riitä. Joka tapauksessa ensin yritetään avohuollon tukitoimia.

4. Huolehdi siitä, ettet kohdista kielteisiä tunteitasi lapseen. Ei ole lapsen syytä, että olet tuossa tilanteessa. Oli lopputulema sitten huostaanotto tai mikä tahansa muu, niin tee lapselle selväksi ikätasoisesti selittäen, että vika ei ole hänessä vaan sinussa kun voimat ei vain riitä.

Fake it till you make it. Lapsi on tähän täysin syytön.

Anna meille, meidän perheeseen mahtuu vielä.

Ilon hetkiä harvassa? 

En juuri muuta koekaan kuin ilonhetkiä. Näin eri tavalla voi kokea. 

Toki olen etuoikeutettu kolmen terveen ja kauniin lapsen kanssa. Tämän kruunaa hyvä kasvatus. 

En ole ainoa. Tuttavapiirissäkin näitä lapsistaan vain suurta iloa saaneita on paljon. Asenne?

Vierailija kirjoitti:

1. Huolehdit, ettei lisää vahinkoja tule.

2. Keskustele läheistesi kanssa, olisiko lähipiirissä joku, jonka kanssa voisit jakaa vastuuta, saada lastenhoitoapua, omaa aikaa, apua kotitöihin tms.

3. Haet keskusteluapua ammattilaiselta, sekä apua kotiin (lapsenvahti-apua, apua kotitöihin jne). Tässä yhteydessä saanet parhaiden avun lastensuojelun kautta, ja voit tarvittaessa keskustella viranomaisten kanssa huostaanoton mahdollisuudesta, jos tuntuu, että omat voimavarat ei kertakaikkiaan riitä. Joka tapauksessa ensin yritetään avohuollon tukitoimia.

4. Huolehdi siitä, ettet kohdista kielteisiä tunteitasi lapseen. Ei ole lapsen syytä, että olet tuossa tilanteessa. Oli lopputulema sitten huostaanotto tai mikä tahansa muu, niin tee lapselle selväksi ikätasoisesti selittäen, että vika ei ole hänessä vaan sinussa kun voimat ei vain riitä.

Tuossa hyvät, käytännönläheiset ohjeet, joita voit alkaa toteuttaa vaikka heti huomenna. 

Sinun täytyy myös mennä itseesi ja myöntää, että lapsi on tässä maailmassa vain ja ainoastaan sinun ja isänsä tahdosta. Nykymaailmassa on niin monta keinoa estää ei-toivottujen lasten syntymä, mutta ette ole niitä käyttäneet. Oletko odottanut lapselta, että hän jotenkin muuttaisi elämäsi johonkin sinun toivomaasi suuntaan? Aika kova tilaus pienelle vauvalle. 

Sinun ei auta muu kuin hyväksyä se tosiseikka, että te olette saattaneet lapsen maailmaan, lapsi on syytön tilanteeseen. Se on vähän samantasoinen tosiseikka kuin se, että aurinko nousee joka aamu ja laskee joka ilta. Et voi perua, etä voi taistella vastaan.

Älä syyttele itseäsi, älä kårvistele, älä tee itseäsi tai omaa "huonouttasi" tämän tilanteen päähenkilöksi. Lapsi on päähenkilö. 

Tässä on sinulla hieno mahdollisuus opetella selviämistaitoja, kasvaa vastuuseen, rakastaa. Käytä se. 

Sulla ei ole lasta ja ehkä hyvä niin.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Huolehdit, ettei lisää vahinkoja tule.

2. Keskustele läheistesi kanssa, olisiko lähipiirissä joku, jonka kanssa voisit jakaa vastuuta, saada lastenhoitoapua, omaa aikaa, apua kotitöihin tms.

3. Haet keskusteluapua ammattilaiselta, sekä apua kotiin (lapsenvahti-apua, apua kotitöihin jne). Tässä yhteydessä saanet parhaiden avun lastensuojelun kautta, ja voit tarvittaessa keskustella viranomaisten kanssa huostaanoton mahdollisuudesta, jos tuntuu, että omat voimavarat ei kertakaikkiaan riitä. Joka tapauksessa ensin yritetään avohuollon tukitoimia.

4. Huolehdi siitä, ettet kohdista kielteisiä tunteitasi lapseen. Ei ole lapsen syytä, että olet tuossa tilanteessa. Oli lopputulema sitten huostaanotto tai mikä tahansa muu, niin tee lapselle selväksi ikätasoisesti selittäen, että vika ei ole hänessä vaan sinussa kun voimat ei vain riitä.

Tuossa hyvät, käytännönläheiset ohjeet, joita voit alkaa toteuttaa vaikka heti huomenna. 

Sinun täytyy myös mennä itseesi ja myöntää, että lapsi on tässä maailmassa vain ja ainoastaan sinun ja isänsä tahdosta. Nykymaailmassa on niin monta keinoa estää ei-toivottujen lasten syntymä, mutta ette ole niitä käyttäneet. Oletko odottanut lapselta, että hän jotenkin muuttaisi elämäsi johonkin sinun toivomaasi suuntaan? Aika kova tilaus pienelle vauvalle. 

Sinun ei auta muu kuin hyväksyä se tosiseikka, että te olette saattaneet lapsen maailmaan, lapsi on syytön tilanteeseen. Se on vähän samantasoinen tosiseikka kuin se, että aurinko nousee joka aamu ja laskee joka ilta. Et voi perua, etä voi taistella vastaan.

Älä syyttele itseäsi, älä kårvistele, älä tee itseäsi tai omaa "huonouttasi" tämän tilanteen päähenkilöksi. Lapsi on päähenkilö. 

Tässä on sinulla hieno mahdollisuus opetella selviämistaitoja, kasvaa vastuuseen, rakastaa. Käytä se. 

Miksi oletat, että aloittaja on heteronainen tai homomies?

Minkä ikäinen lapsi sulla on? Vauvavuosi on kaikkein rankin ja sitten alkaa helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Huolehdit, ettei lisää vahinkoja tule.

2. Keskustele läheistesi kanssa, olisiko lähipiirissä joku, jonka kanssa voisit jakaa vastuuta, saada lastenhoitoapua, omaa aikaa, apua kotitöihin tms.

3. Haet keskusteluapua ammattilaiselta, sekä apua kotiin (lapsenvahti-apua, apua kotitöihin jne). Tässä yhteydessä saanet parhaiden avun lastensuojelun kautta, ja voit tarvittaessa keskustella viranomaisten kanssa huostaanoton mahdollisuudesta, jos tuntuu, että omat voimavarat ei kertakaikkiaan riitä. Joka tapauksessa ensin yritetään avohuollon tukitoimia.

4. Huolehdi siitä, ettet kohdista kielteisiä tunteitasi lapseen. Ei ole lapsen syytä, että olet tuossa tilanteessa. Oli lopputulema sitten huostaanotto tai mikä tahansa muu, niin tee lapselle selväksi ikätasoisesti selittäen, että vika ei ole hänessä vaan sinussa kun voimat ei vain riitä.

Tuossa hyvät, käytännönläheiset ohjeet, joita voit alkaa toteuttaa vaikka heti huomenna. 

Sinun täytyy myös mennä itseesi ja myöntää, että lapsi on tässä maailmassa vain ja ainoastaan sinun ja isänsä tahdosta. Nykymaailmassa on niin monta keinoa estää ei-toivottujen lasten syntymä, mutta ette ole niitä käyttäneet. Oletko odottanut lapselta, että hän jotenkin muuttaisi elämäsi johonkin sinun toivomaasi suuntaan? Aika kova tilaus pienelle vauvalle. 

Sinun ei auta muu kuin hyväksyä se tosiseikka, että te olette saattaneet lapsen maailmaan, lapsi on syytön tilanteeseen. Se on vähän samantasoinen tosiseikka kuin se, että aurinko nousee joka aamu ja laskee joka ilta. Et voi perua, etä voi taistella vastaan.

Älä syyttele itseäsi, älä kårvistele, älä tee itseäsi tai omaa "huonouttasi" tämän tilanteen päähenkilöksi. Lapsi on päähenkilö. 

Tässä on sinulla hieno mahdollisuus opetella selviämistaitoja, kasvaa vastuuseen, rakastaa. Käytä se. 

Miksi oletat, että aloittaja on heteronainen tai homomies?

En oleta mitään. Tarkoitatko, että ap katuu lasta, joka on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä? 

Mikään muu tekstissäni ei muutu, "isä" pitää vain poistaa. Lapsi on tässä maailmassa vanhempansa tahdosta ja sillä selvä. Sitä ei voi perua. 

Tarkoitatko homomiehellä tässä yhteydessä, että lapsi on saanut alkunsa muumimukimentelmällä ja nyt homomiestä kaduttaa sperman luovutus? No, edelleen sama pätee: hän on tehnyt mitä on tehnyt, sopinut äidin kanssa mitä on sopinut. Koska lapsi on sopimuksen kohde aikuiset voivat hakata päätään seinään ja katua minkä lystäävät, liian myöhäistä se nyt on. 

Mutta, totta puhuen, kommenttisi on liian lyhyt, jotta saisin siitä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Ilon hetkiä harvassa? 

En juuri muuta koekaan kuin ilonhetkiä. Näin eri tavalla voi kokea. 

Toki olen etuoikeutettu kolmen terveen ja kauniin lapsen kanssa. Tämän kruunaa hyvä kasvatus. 

En ole ainoa. Tuttavapiirissäkin näitä lapsistaan vain suurta iloa saaneita on paljon. Asenne?

Jeesus sentään. Olisko se kuitenkin enemmän tuo etuoikeutettuus?

Palauta se ja pyydä rahat takaisin.

Hae apua. Google auttaa tässäkin. Jos et oikeasti halua elää lapsen kanssa, ota yhteys heti maanantaina alueesi sos. toimistoon.

Millainen sun oma tilanteesi on?

Mä olen katunut lastani, mutta se johtui ainoastaan omasta masennuksestani ja lapsesta riippumattomasta raskaasta elämäntilanteesta, eli ei lapsesta tai vanhemmuudesta sinänsä.

Tottakai rankat ajat saa vanhemmuudenkin tuntumaan taakalta ja ylimääräiseltä rasitteelta joka vie viimeisiäkin voimavaroja sen lisäksi, että tulee syyllisyys siitä, kun on saattanut lapsen tähän maailmaan ja näin "huonolle" äidille.

Mulla helpotti onneksi, kun elämäntilannekin helpotti ja aloin olemaan taas energinen ja elämänhaluinen.

Vierailija kirjoitti:

Millainen sun oma tilanteesi on?

Mä olen katunut lastani, mutta se johtui ainoastaan omasta masennuksestani ja lapsesta riippumattomasta raskaasta elämäntilanteesta, eli ei lapsesta tai vanhemmuudesta sinänsä.

Tottakai rankat ajat saa vanhemmuudenkin tuntumaan taakalta ja ylimääräiseltä rasitteelta joka vie viimeisiäkin voimavaroja sen lisäksi, että tulee syyllisyys siitä, kun on saattanut lapsen tähän maailmaan ja näin "huonolle" äidille.

Mulla helpotti onneksi, kun elämäntilannekin helpotti ja aloin olemaan taas energinen ja elämänhaluinen.

Tilanteeni on etten jaksa elämää lapsiperheessä. En jaksa olla jatkuvien pyyntöjen ja vaatimusten kohteena. En jaksa lapsen vaativaa luonnetta. Töiden jälkeen en pysty palautumaan kotona. Elämäni ei ole ollenkaan sellaista mitä haluaisin. Työterveyslääkäristä ei ole mitään apua.