Miksi jotkut ovat niin vapaudenkaipuisia ihmissuhteissa, työssä ja elämäss yleensä?
Miksi jollain on vapaudenkaipuu isompi kuin jollain toisella?
Kommentit (16)
Niin niin, mutta mistä tämä yksilöllinen ero johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Niin niin, mutta mistä tämä yksilöllinen ero johtuu?
Erilaisista arvo(s)tuksista?
Minun elämä, minun tahtoni, minun aikani, minun päätökseni, minun vapauteni. Yksinkertaisesta. Elän omaa elämääni ja sen ei pitäisi satuttaa tai loukata ketään, joten miksi muuttaa sitä ja kahlita itsensä johonkin.
Ap oletko itse turvallisuushakuinen ja sinua huolestuttaa esim vapaudenhaluinen miehesi?
Ehkä vahvempi itseluottamus on siellä pohjalla. Usko siihen, että olen rakastettu vaikken koko aikaa kulkisikaan toisen kanssa käsi kädessä. Luottamus siihen, ettei minua petetä millään tasolla, vaikken olisikaan vahtimassa vieressä. Usko itseensä työtehtävissä, että hoidan ne oikein, vaikken saakaan jatkuvaa opastusta jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko itse turvallisuushakuinen ja sinua huolestuttaa esim vapaudenhaluinen miehesi?
Ei kun itse olen vapaudenkaipuinen.
ap
Se on synnynnäinen ominaisuus. Olen lapsesta saakka ollut sellainen, joka haluaa päättää itse ja tehdä itse. En ykännyt olla sylissä tai tulla syötetyksi.
Vapaudenkaupuisuus ei muuten tarkoita, etten haluaisi olla parisuhteissa tai etten arvostaisi myös turvallisuutta.
Uskoisin, että johtuu suurelta osalta ihan vain persoonallisuuseroista, jotka taas johtuvat geeneistä ja osittain myös ympäristöt. Toiset kaipaavt enemmän vapautta, vaihtelua, jännitystä, toiset taas turvallisuutta ja tuttuutta.
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että johtuu suurelta osalta ihan vain persoonallisuuseroista, jotka taas johtuvat geeneistä ja osittain myös ympäristöt. Toiset kaipaavt enemmän vapautta, vaihtelua, jännitystä, toiset taas turvallisuutta ja tuttuutta.
Ei vapauden kaipaaminen tarkoita, että kaipaisi myös jännitystä elämäänsä. Minä haluan sekä vapautta että turvallisuutta. -8
Siis jos joku tulee minulle sanomaan että 'näin sinun tulee tehdä', saatan lievästi ärsyyntyä kun jollekin toiselle se taas on merkki huolehtimisesta ja välittämisestä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vahvempi itseluottamus on siellä pohjalla. Usko siihen, että olen rakastettu vaikken koko aikaa kulkisikaan toisen kanssa käsi kädessä. Luottamus siihen, ettei minua petetä millään tasolla, vaikken olisikaan vahtimassa vieressä. Usko itseensä työtehtävissä, että hoidan ne oikein, vaikken saakaan jatkuvaa opastusta jne.
Voi olla myös päinvastoin. Itse ainakin tunnustan ja tunnistan itsessäni sen, että heikon itseluottamuksen takia minun on äärimmäisen vaikeaa tehdä yhtä asiaa (työtä, harrastusta, ihmissuhdetta...) pitkää aikaa putkeen. Alan haikailla muualle. Ulkomaille, uudelle alalle, uutta ihastumista...
Kun innostun, innostun sydänjuuria myöten ja kaiken pitäisi tapahtua NYT HETI. Kaipaan jatkuvasti lisäbuustia itsetunnolleni, jos teen pitkään samaa, se tunne latistuu. Jos vaikka huomaan jonkun olevan ihastunut minuun, lähden todella herkästi mukaan fantasioimaan siitä mielessäni. Ja siis olen seurustellut 7 vuotta saman miehen kanssa, eli en ole kuitenkaan tosielämässä ailahtelevainen. :)
Se on tietysti hyvä juttu, että on asioita, joista innostuu. Mutta kun annan ajan kulua, huomaan, että arki onkin ihan hyvää jo nyt eikä ole kaiken pakko tapahtua heti.
En väitä, että kaikilla vapaudenkaipuu on huonoa itseluottamusta, ei todellakaan. Mutta osalla voi olla.
ja tarkotan että jos kovin tarkkoja ohjeita annetaan johonkin kädestä pitäen, en sitä etten neuvoja ottaisi vastaan tai kaipaisi turvallisuutta :)
Vierailija kirjoitti:
ja tarkotan että jos kovin tarkkoja ohjeita annetaan johonkin kädestä pitäen, en sitä etten neuvoja ottaisi vastaan tai kaipaisi myös turvallisuutta :)
tämä ap
Kuuntelin juuri Irinan ja Samu Haberin laulamaa Hiljaisuutta, juuri niin minä tunnen, lähelle mutten välttämättä koskettaa.
En kaipaa mitään seikkailua, rakastan ja luotan että olen rakkauden arvoinen, mutta haluan myös hengittää, osaan ihan yksin tehdä isojakin päätöksiä, vaikka usein ihan opetellusta kohteliaisuudesta kysyn mielipidettä.
Tuossa laulussa kyllä lauletaan ettei itsekään tiedä mitä sisällä tuntee, minä kyllä tiedän.
Miehille usein vaikea paikka kun ei haluakaan nukkua sylikkäin, ahistaa ja ihan vaan fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri Irinan ja Samu Haberin laulamaa Hiljaisuutta, juuri niin minä tunnen, lähelle mutten välttämättä koskettaa.
En kaipaa mitään seikkailua, rakastan ja luotan että olen rakkauden arvoinen, mutta haluan myös hengittää, osaan ihan yksin tehdä isojakin päätöksiä, vaikka usein ihan opetellusta kohteliaisuudesta kysyn mielipidettä.
Tuossa laulussa kyllä lauletaan ettei itsekään tiedä mitä sisällä tuntee, minä kyllä tiedän.
Miehille usein vaikea paikka kun ei haluakaan nukkua sylikkäin, ahistaa ja ihan vaan fyysisesti.
Minulle riittää, että voidaan sylitellä ennen nukahtamista. Jos nainen ei pidä fyysisestä läheisyydestä, ei jutusta tule mitään. Läheisyyden arvostaminen on taas yksi juttu, joka ei liity vapaudenkaipuuseen millään tavalla. Ei halaaminen rajoita vapauttani. -8
Joku on yksilö, niin kuin joku toinenkin.