Muita jotka eivät ymmärrä yhtään mistä on kyse kun pitäisi "puhua tunteista" tai "käsitellä tunteita"? Miten se käytännössä tapahtuu ja onko sellaisesta muka jotain hyötyä?

No yksinkertaisimmillaan kerrot, jos joku asia ottaa päähän, etkä huokaile ja mökötä ja nakkele niskojasi.

Nyt kun kysyt, niin enpä itsekään tiedä miten se käytännössä menee. Itselläni lähin vastine on vain avautua asioista, mutta en erittele siinä tunteitani kovin paljon, muuten kuin tyyliin "se ärsyttää". Tuo että jokin ärsyttää, niin voi kuitenkin tarkoittaa eri tunteita: surua, ahdistusta, pelkoa, vihaa...

Kaipa se tunteiden käsittely tarkoittaa sitä, että antaa itsensä tuntea niitä tunteita eikä yritä laittaa niitä taka-alalle tai liikaa järkeillä niitä pois. On surullinen silloin kun surettaa jne. Samallahan niitä surun tms. syitä tulee ajateltua ja jonakin päivänä huomaa että helpottaa. Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, että olisi hyväksi antaa tunteiden räiskyä niin että kaikki ympärillä meinaavat tukehtua, vaan enemmänkin sellaista sisäistä itsetutkiskelua. Näistä itsetutkiskelun tuomista oivalluksista tai uusista tunteista voi olla hyvä puhua jonkun kanssa, jos luotettava keskustelukumppani on saatavilla.

Kysymys on outo!

Selitä mulle miten sä et tiedä/ymmärrä että ihmisellä on psyyke ja tunteita. Esim. jos joku loukkaa sinua tahallaan, sinäkö et suutu? Eikö sulla ole tunteita ollenkaan? Etkö ole koskaan iloinen, surullinen, masentunut, ahdistunut, kyllästynyt, jne...?

Etkä koskaan mieti mistä ja miksi ne tunteet tulevat?

jne. jne.