Lue keskustelun säännöt.
Hääetiketti lahjan suhteen
19.05.2017 |
Jos hääpari on pyytänyt hääkutsussa lahjan rahana häämatkaa varten tilinumeron kera, niin viedäänkö häihin kuitenkin vielä kortti? Onko tästä olemassa jotain yleistä käytäntöä?
Kommentit (19)
No minusta ei ole tökeröä, koska tiedän, että kolmekymppisillä useamman vuoden yhdessä asuneilla, on tavaraa yllin kyllin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi tietää Mikä olisi sopiva summa lahjaksi? Jotenki tuntuu, että 50€ olisi vähän (vaikka itselle se onkin paljon rahaa) mutta taas (100€ on jo aika suuri summa ainakin itselle) meitä on siis menossa mies ja minä
100€ ollaan laitettu pariskuntana. 50€ jos vain toinen menee.
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole tökeröä, koska tiedän, että kolmekymppisillä useamman vuoden yhdessä asuneilla, on tavaraa yllin kyllin.
Ap
Jos tavaraa on yllin kyllin, niin eikö se kerro, että myös rahaa on yllin kyllin, jolla ne tavarat on hankittu tai tulevaisuudessa tullaan hankkimaan.
Ja kyllä, rahan kinuaminen häävierailta on kyllä tökeryyden huippu.
Itse vien yleensä 200€. Tosin 50€ on ihan sopiva. Ei sen lahjan kallis tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me olla laitettu korttia, jos on pyydetty tilille rahat. Rahahäissä jossa me ollaan oltu, ei ole mitään lahjanantotraditiota ollut, morsiusneidot ohjeisti laittamaan paikan päälle tuodut lahjakortit sellaiseen koristeelliseen lootaan, olisi tuntunut turhalta vain viskata sinne pelkkä kortti.
50e vieraammille ja 80e perheelle ja läheisille ystäville. (2 aikuista)
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää Mikä olisi sopiva summa lahjaksi? Jotenki tuntuu, että 50€ olisi vähän (vaikka itselle se onkin paljon rahaa) mutta taas (100€ on jo aika suuri summa ainakin itselle) meitä on siis menossa mies ja minä
Mielestäni riippuu siitä, kuinka läheisiä olette hääparin kanssa. Sisarukselle voisin antaa 100e, työkavereille ollaan annettu 10-20e/nuppi, serkuille, ystäville yms. sitten jotain tästä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti viedään onnittelukortti! Juntit ei vie...
Mielestäni kortti kuuluu ehdottomasti antaa ja itse olen aina lähettänyt kortin silloinkin, kun en ole häihin päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole tökeröä, koska tiedän, että kolmekymppisillä useamman vuoden yhdessä asuneilla, on tavaraa yllin kyllin.
Ap
Me olemme olleet yhdessä jo yli 20v. ja silti, emme ole lakanneet elämästä tai kuluttamasta ja yhä nautimme ja piristämme elämäämme uusi tuotteilla ja osa kodin tavaroista vaatii uudistamista.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt "meillä on jo kaikkea" periaatteella. Ei ainakaan meillä ole, vaikka olemme ihan hyvä tuloisia, kun tekniikka kehittyy ja uusia ihania tuotteita tulee lisää.
Lahjoilla on myös tunnearvo ja jokaiseen lahjaesineeseen liittyy tarina, joka voi viestittää sukupolvelta toiselle tai muistuttaa lahjanantajasta, kun hän ei enää ole tässä ajassa, muutoin kuin lahjan välityksellä.
Pidän kovasti esivanhempieni häälahjoista, joiden avulla tunnen liittäväni perheeni sukupolvien ketjuun ja toivon, omani häälahjani pääsevän samaan arvostukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole tökeröä, koska tiedän, että kolmekymppisillä useamman vuoden yhdessä asuneilla, on tavaraa yllin kyllin.
Ap
Jos tavaraa on yllin kyllin, niin eikö se kerro, että myös rahaa on yllin kyllin, jolla ne tavarat on hankittu tai tulevaisuudessa tullaan hankkimaan.
Ja kyllä, rahan kinuaminen häävierailta on kyllä tökeryyden huippu.
- Olen erimieltä, vaan en se, jolle kommentoit. Minusta se, että avoimesti pyytää rahaa, niin samalla tavallaan vapauttaa vieraat miettimästä ja pohtimasta, että mikä olisi sopiva häälahja; useimmat meistä vieraista kun saattaa haluta jollain tavalla muistaa juhlaparia. - Ja ellei nimenomaisesti haluaisikaan, niin tiedostaa, että sellainen on monesti tapana. - Tai oikeastaan aina, ellei erityisesti ole pyydetty, että kiitos ei kaikenlaisille lahjoille. - Tai ohjatttu muistamaisia, jollekin kolmannelle (Hääpari toivoo, että heitä kohtaan osoiettut musiatmiset ja huomionosoitukset ohajattaisiin n.n. tilille, jonka tuotto tullaan käyttämään n.n tarkoitukseen) .
Rahan pyytämine on yleisesti siinä mielessä reilau, että silloin kukin saa itse päättää paljonko antaa. - Nykysin on tavannaut yleistyä käytäntö toivelahjoista, joka taas on usein saattaa olla monimutkaisempi, jos vieraat tuntevat muut vieraat huonosti; siinä sitten kilpaillaan kuka "saa" vai olisiko oikeampaa sanoa "joutuu" ostamaan minkäkin lahjan.
Rahan pyytämisestä saattaa muodostua tökeröä silloin, jos häihin pakko myydään tietyn kutsuja, tyyliin: Tervetuloa häihimme -vietämme ne Sorsa Ankan kartnolla- jonka tarjoamista varten kunkin veraan tulee ostaa päivälliskortti..
Tai sitten, jos se, kuinka paljon kukin vieras on antanut lahjaksi (rahaa) julkistetaan jossain kaikille. Niin hyvä juhlaväki Vanhempamme antoivat meille yhteensä 500€ morsiamen veli antoi 200€ Bestman Mönni antoi 199€ Mutta kaaso Maikku vain 50€ kun Morsiammen pitkäaikainen toinen ystävä Iines antoi 80€.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittelen itse ensi kesän häitämme ja mietin itsekin tätä lahjasumma-asiaa. Itse haluaisin että jokainen antaisi vaan sen verran mihin on varaa. En haluaisi että joku perhe kokisi joutuvansa nipistämään jostain muusta, koska meille "kuuluu" antaa vähintään tietty summa rahaa.
Vielä kamalampaa olisi jos joku miettisi ettei osallistu siksi että tulee liian kalliiksi. Joku 100€ on törkeän paljon rahaa lahjana! Ei tuntuisi hyvältä ottaa sitä vastaan, jos esim. tietäisin että suurperheellä on suuret kulut omassa arjessaankin. Joltain varakkaalta kummitädiltä se voisi olla ok. Mielestäni 50 euroakin on todella iso raha ja sillä saa jo paljon. :)
Mä itse en pahastuisi todellakaan mistään 20e lahjasta pariskunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole tökeröä, koska tiedän, että kolmekymppisillä useamman vuoden yhdessä asuneilla, on tavaraa yllin kyllin.
Ap
Jos tavaraa on yllin kyllin, niin eikö se kerro, että myös rahaa on yllin kyllin, jolla ne tavarat on hankittu tai tulevaisuudessa tullaan hankkimaan.
Ja kyllä, rahan kinuaminen häävierailta on kyllä tökeryyden huippu.
- Olen erimieltä, vaan en se, jolle kommentoit. Minusta se, että avoimesti pyytää rahaa, niin samalla tavallaan vapauttaa vieraat miettimästä ja pohtimasta, että mikä olisi sopiva häälahja; useimmat meistä vieraista kun saattaa haluta jollain tavalla muistaa juhlaparia. - Ja ellei nimenomaisesti haluaisikaan, niin tiedostaa, että sellainen on monesti tapana. - Tai oikeastaan aina, ellei erityisesti ole pyydetty, että kiitos ei kaikenlaisille lahjoille. - Tai ohjatttu muistamaisia, jollekin kolmannelle (Hääpari toivoo, että heitä kohtaan osoiettut musiatmiset ja huomionosoitukset ohajattaisiin n.n. tilille, jonka tuotto tullaan käyttämään n.n tarkoitukseen) .
Rahan pyytämine on yleisesti siinä mielessä reilau, että silloin kukin saa itse päättää paljonko antaa. - Nykysin on tavannaut yleistyä käytäntö toivelahjoista, joka taas on usein saattaa olla monimutkaisempi, jos vieraat tuntevat muut vieraat huonosti; siinä sitten kilpaillaan kuka "saa" vai olisiko oikeampaa sanoa "joutuu" ostamaan minkäkin lahjan.
Rahan pyytämisestä saattaa muodostua tökeröä silloin, jos häihin pakko myydään tietyn kutsuja, tyyliin: Tervetuloa häihimme -vietämme ne Sorsa Ankan kartnolla- jonka tarjoamista varten kunkin veraan tulee ostaa päivälliskortti..
Tai sitten, jos se, kuinka paljon kukin vieras on antanut lahjaksi (rahaa) julkistetaan jossain kaikille. Niin hyvä juhlaväki Vanhempamme antoivat meille yhteensä 500€ morsiamen veli antoi 200€ Bestman Mönni antoi 199€ Mutta kaaso Maikku vain 50€ kun Morsiammen pitkäaikainen toinen ystävä Iines antoi 80€.......
Ei kukaan näin tee. Eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole tökeröä, koska tiedän, että kolmekymppisillä useamman vuoden yhdessä asuneilla, on tavaraa yllin kyllin.
Ap
Me olemme olleet yhdessä jo yli 20v. ja silti, emme ole lakanneet elämästä tai kuluttamasta ja yhä nautimme ja piristämme elämäämme uusi tuotteilla ja osa kodin tavaroista vaatii uudistamista.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt "meillä on jo kaikkea" periaatteella. Ei ainakaan meillä ole, vaikka olemme ihan hyvä tuloisia, kun tekniikka kehittyy ja uusia ihania tuotteita tulee lisää.
Lahjoilla on myös tunnearvo ja jokaiseen lahjaesineeseen liittyy tarina, joka voi viestittää sukupolvelta toiselle tai muistuttaa lahjanantajasta, kun hän ei enää ole tässä ajassa, muutoin kuin lahjan välityksellä.
Pidän kovasti esivanhempieni häälahjoista, joiden avulla tunnen liittäväni perheeni sukupolvien ketjuun ja toivon, omani häälahjani pääsevän samaan arvostukseen.
Hyvä pointti sinulla. Ostetaanhan perheessä esim. jouluna ihan valtavasti elektroniikkaa lahjaksi. Puolisot toisillee ja itselleen. Vaikka ei tarvita mitään tavaraa?
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää Mikä olisi sopiva summa lahjaksi? Jotenki tuntuu, että 50€ olisi vähän (vaikka itselle se onkin paljon rahaa) mutta taas (100€ on jo aika suuri summa ainakin itselle) meitä on siis menossa mies ja minä
Me ollaan laitettu 50 € koko perheeltä. Tuskin laittaisin tuon enempää siihen tavaralahjaankaan, tai ei ole tähän mennessä ainakaan yksikään häälahjaksi toivottu kattila tai lautaspari tuon enempiä maksanut.
Meillä oli pyyntönä rahaa tai elämyslahja. 30+ tavanneina meillä oli jo kaikkea mitä tarvittiin ja useimpia kaksin kappalein, ylimääräiset piti kiikuttaa kierrätyskeskukseen. Yritimme tehdä lahjalistaa, mutta keksimme siihen vain alle kymmenen tuotetta joista edullisin oli luokkaa 200 euroa. Ajateltiin, että sellaisella lahjalistalla oltaisiin laitettu vähävaraisimmat juhlavieraat todella kurjaan tilanteeseen.
Jonkun mielestä tökeröä toki, mutta sen verran tuli häiden alla kyseisen aihepiirin nettikeskusteluja selattua, että tajusin että tietty ihmistyyppi on aina nyrpeä teit mitä tahansa. Jos ei valituksen aihe ole lahjat niin se on ruoka, tai alkoholin runsaus tai vähäisyys, tai ohjelman laatu tai määrä, tai lasten läsnä- tai poissaolo tai vaikka valkoinen huntu morsiamella joka ei ole neitsyt. Haters gonna hate, eikä siinä voi muuta tehdä kuin toivoa että ne kiukkupussit älyäisivät jäädä kotiin jos juhlista nauttiminen on niin vaikeaa.
Minä en enää tiedä, mitä ajatella näiden rahahääkutsujen kanssa?
Sain hääkutsun kummipoikani hääjuhlaan elokuussa ja eikö vain kutsussa mainittu "heillä on jo kaikkea" ja tilinumero kutsussa, johon voi laittaa rahaa, jolla saavat entisestään ostaa lisää tavaraa tai kartuttaa varallisuutta.
Kuvittelin, kummivelvollisuuteni päättyneen rahallisesti, kun nuori täytti 18v. ja siihen saakka olin kummilastani muistanut maksimi määrät, mitä verottaja sallii 3v. aikana.
Mutta ei, sekään ei ollut näköjään riittävästi ja tarpeeksi, vaan pyydetään vielä rahaa, vaikka opiskelut on opiskeltu ja ollaan jo työelämässä.
Rahahäissä toivoisin hääparin mainitsevan myös korteista, saako niitä tuoda vai ei, vai pitääkö sekin raha laittaa hääparin tilille, ettei vieras aiheuttaisi lisää kuluja jätemaksuina, joka on tietysti pois rahakeräyksestä.
En ymmärrä miksi se raha on niin kamala lahja antajan näkökulmasta.
Antaja pääsee helpommalla. Ei tarvitse lähteä ostoksille, ei etsiä lahjalistasta jotain omaan budjettiin sopivaa, jota ei välttämättä enää edes löydy, ja rahaa palaakin enemmän kuin olisi varaa.
Jokainen voi itse päättää kuinka paljon antaa ja oman taloudellisen tilanteen mukaan. Lahjalistassakin kun on ne tietyt jo valittuna ja niille hintansa. Jos rahatilanne on huono, morsiuspari varmasti ymmärtää (ehkä valmiiksi jo tietääkin), ja kortti riittää.
Nykyään aikuisilla on jo kaikkea ja tavaraa yllin kyllin eikä haluta sitä lisää. Vaikka tavaraa tuskin on loppuelämän tarpeiksi niin kuka oikeasti haluaa kaappeihinsa imuria, leivänpaahdinta ja kahvikuppia odottamaan sitä hetkeä että jos vanha joskus sanoo sopimuksensa irti. Lahjarahoilla morsiuspari voi sitten kerryttää sellaista kassaa minkä kohde ei kuulu ihan normiarjen ostoksiin, oli se sitten häämatka, uusi auto tai vaikka oman kodin käsiraha. Kohteliasta on toki mainita kutsussa jo mihin raha on menossa.
Vaikka jotain tarvitsisikin, ei lahjatoiveita aina riitä kaikille. Mitä siitä tulisi jos osalle esitettäisiin lahjatoive, osalle rahatoive. Kuinka se valitaan kuka "saa" tuoda mitäkin.
Tavaralahjakin maksaa. Onko sillä hirveästi eroa annatko sen 30e kauppiaalle ja viet leivänpaahtimen vai laitatko sen tilille/kortin väliin. Yhtä paljon se itselle maksaa.
Yleensäkin miksi on niin vaikea ajatella morsiusparin toiveita. Joku toivoo rahana, joku lahjana. Miksi pitäisi väkisin saada antaa jotain mitä lahjansaaja ei tarvitse. Eihän siinä ole enää antamiseniloakaan jäljellä.
Viedään kortti.
Vaikka rahan pyytäminen lahjaksi on tökeröä.