Onko psykologian alalla ikärasismia? Jos valmistuisi nelikymppisenä psykologiksi, olisiko siinä mitään uramahdollisuuksia enää?

EI tietoa, muttei ehkä kuin paljoa monilla muilla aloilla.

Alalla on työvoimapula, joten kyllä töihin aina pääsee. Uran suhteen riippuu, mitä tarkoitetaan - tutkimusryhmään voi olla vaikea päästä, ellet ole ihan huippu koko ajan. Asiakastyöstä taas voi päästä etenemään esimieheksi ja siitä sitten eteenpäin, jos sitä haluaa, varsinkin, jos aiemmassa taustassakin on jotain vastaavaa kokemusta jo.

Vierailija kirjoitti:

Alalla on työvoimapula, joten kyllä töihin aina pääsee. Uran suhteen riippuu, mitä tarkoitetaan - tutkimusryhmään voi olla vaikea päästä, ellet ole ihan huippu koko ajan. Asiakastyöstä taas voi päästä etenemään esimieheksi ja siitä sitten eteenpäin, jos sitä haluaa, varsinkin, jos aiemmassa taustassakin on jotain vastaavaa kokemusta jo.

Hmm... mistä tiedät että töihin pääsee, ei vanhempana valmistuneet välttämättä vaan pääse vaikka olisi kuinka työvoimapula. ohis

Julkisella sektorilla psykologin palkat ovat aivan surkeita, joten sieltä on jatkuvasti katoa yksityiselle sektorille päin. Sama kuin lääkäreillä. Jos sinulle kelpaa julkisen sektorin koiranhomma kuten koulupsykologi tms. niin ihan varmasti saat töitä. 

Itse olen soisialanpyskologi. Ainakin mnun työpaikka on varma seuraavat 4 vuotta ja sitten on ns. järkirestämisneuvottelut eessä.

Hmm. Toisaalta voisiko ajatella, että 40v psykologilla on hieman enemmän elämänkokemusta ja katu-uskottavuutta kuin 25v:llä? Siis potilaan näkökulmasta katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soisialanpyskologi. Ainakin mnun työpaikka on varma seuraavat 4 vuotta ja sitten on ns. järkirestämisneuvottelut eessä.

???

Vaikea päästä opiskelemaan.

Psykologina voi hyödyntää kaikkea työ- ja elämänkokemustaan ja moneen paikkaan valitaan mielellään "aikuinen". Ikäsyrjintää ei liene kovin paljoa. T. Psykologi 48v