Ensimmäinen äitienpäivä kahdeksaan vuoteen kun minua ei vituta!

Miehelläni oli tapana puhella jo kuukautta etukäteen siitä mitä tehtäisiin äitienpäivänä ja mitä toivoisin lahjaksi. Kun se päivä tuli, hän antoi minun keittää aamukahvit, piti mykkäkoulua ja en saanut mitään lahjaa, emmekä tehneet mitään koko päivänä. Hän ei toivottanut edes hyvää äitienpäivää. Vitutti vuosi vuodelta enemmän tuo päivä, sillä minä muistin häntä aina isänpäivänä ja muina merkkipäivinä.

Nyt olemme eronneet ja olen niin onnellinen, kun saan viettää lasten kanssa sellaisen päivän kuin me haluamme! Lapsille mies on taas tuttuun tapaansa puhunut pitkin viikkoa, että he käyvät yhdessä hankkimassa minulle lahjan. Joopa joo! Enää on ihan turha yrittää, kun seitsemään äitienpäivään mennessä ei ole voinut edes valkovuokkoja hakea lasten kanssa kymmenen metrin päässä sijaitsevasta metsästä.

Joulut, syntymäpäivät ja hääpäivät menivät kaikki saman kaavan mukaan, vaan eipä enää, ikinä.