Lue keskustelun säännöt.
Onko kokkaava/leipova äiti onnellinen? entä lapset?
äitimuori
13.05.2017 |
paistan lettuja. syömässä ovat tyttäreni 11v ja äitini. Tulin miettineeksi, onko paljon ruokaa laittavat ja/tai leipovat äidit onnellisia?
itse olen koko aikuisuuteni kärsinyt kroonisesta stressitä, ahdistuksesta ja kai masennuksestakin. Elämä ollut yli 10 vuotta vaikeuksia täynnä eikä helposta näy. Tykkään laittaa ruokaa ja leivon, mutta en tee sitä usein. Joskus spontaanisti, joskus juhlien vuoksi. Yleensä se että vihdoin saa aina tehtyä jotain, tulee tietysti hyvä fiilis.
Koen surua ja syyllisyyttä siitä etten ole "hyvä äiti" koska en laita lämmintä kotiruokaa päivittäin, mutta pyrin kyllä ostamaan terveellisentä mahdollista helposti valmistettavaa tai valmista ruokaa lapselleni.
Äitini ei koskaan tehnyt ruokaa kuin viikonloppuisin tai lomilla. Ollut ura äiti. Ei meillä ollut ruoka-aikoja niinkuin kavereilla, eikä lämmintä ruokaa odottamassa.
En tiedä mitä tällä avauksella nyt haen edes, mutta ehkä halusin miettiä, että onko ruokaa laittava äiti hyvinvoiva ja onnellinen lähtökohtaisesti. Ja lisääkö se lasten ja perheen tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Tietysti jokainen määrittelee oman onnellisuutensa tai vaikeuksiensa suuruuden eri tavalla, joten ei tähän varmaan varmaa vastausta saa. Meinaa että jos joku sanoo et kyllä mulla on vaan vaikeuksia, mutta teen silti ruokaa ja leivoin ja jonkun toisen mittakaavassa ko. henkilön haastava elämä, ei olisi kovin haastava.
No anyway. Oletko sinä usein ruokaa laittava äiti tai leipoja onnellinen ja hyvinvoiva? Tekeekö ruaanlaitto sinut onnelliseksi? Tuottaako se hyvinvointia ympärillesi? Entän sinä äiti joka et tee ruokaa tai leivo... oletko Sinä onnellinen? Entä lapsesi?
Kommentit (4)
Kokkaava ja leipova äiti on onnellinen jos pitä siitä. Pakosta tehtynä syntyy katkeruutta. Samoin jos se on lähtökohtaisesti vain "naisten työ".
Sen sijaan yhdessä ruokaileva perhe on todennäköisesti onnellisempi kuin se jonka lapset lämmittävät vuorotellen mikroruokaa ja syövät omissa huoneissa ja vanhemmat syövät leipää omalla ajallaan. Ei ole väliä niinkään onko ruuan tehnyt äiti, isä vai Kokkikartano, kunhan ruokailuhetki on mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän voisi sanoa, että onko siivoava äiti onnellinen?
Toiset harrastavat ruuanlaitto ja heille se on varmaan onnellisuutta lisäävä asia.
Luulin lapsuuteni ajan, että äitini on onneton kun laittaa ruokaa. Myöhemmin ilmeni, että hän tykkäsi ruuanlaitosta. Niin paljon, että halusi tehdä sitä rsuhassa ja sulki oven.
On naurettavaa olettaa, että kaikki on hyvin kun vain ruokaa laitetaan.
Itse en ole kokenut kotitöitä muuna kuin pakkona.
Onnellisempi olen muuta tehdessä.
Ajan kanssa on kuitenkin inho hiukan hellittänyt. Eli joskus pikkuriikkisen pidän ruuanlaitosta.
Yhdessä ruuan valmistaminen ja syöminen on ollut ihmiskunnan alkuhämäristä sellaista tekemistä, joka pitää perheitä ja heimoja yhdessä. Vielä nykyäänkin hirviporukan nuotion ääressä voi aistia sitä ikiaikaista yhteisen saalistuksen tunnelmaa, vaikka nykyään ei eläminen ole siitä saaliista kiinni.
Sama juttu ruuanvalmistuksessa ja leipomisessa: joku 'flow ' siinä onnistumisessa on, kun on taas porukka ruokittu ja tulevaisuus joksikin aikaa turvattu.
Aika moni mukava lapsuusmuisto liittyy yhdessä ruuanlaittoon, leipomiseen ja jonkun herkun syömiseen. En minä silti väitä, että ruuanlaitto ja leipominen erityistä onnea takaisi.
Mä olen kokkaava ja leipova äiti ja onnellinen.
Tosin - meillä koko perhe tekee sitä ja yhdessä tekeminen onkin se juttu. Yhdelle lapsista tästä on jo tullut ammatti ja 2 muuta avustaa minkä ehtivät, oli sitten omia tai vieraiden kekkereitä. Mun omat leipomukset on jääneet vähemmälle kun innokkaita tekijöitä on paljon:D
Meille tuo yhdessä tekeminen ja syöminen on yksi tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta ja rakkautta. Emme silti kukaan ole ylipainoisia, se olisi tarpeetonta. Hyvä terveellinen ja herkullinen ruoka ei lihota.
Tänäänkin keittiössä pyörii 15 henkeä tekemässä yhdessä äitienpäivän buffetia<3