Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri ihastuneeni yhteen ihmiseen, joka oli vain ystävällinen
10.05.2017 |
Ihastuin yhteen itseäni reilusti vanhempaan naiseen, kun luulin, että hän pitäisi minusta. Elin väkivaltaisessa avioliitossa, jossa mieheni nöyryytti minua ja luulin, että eräs minua kohtaan mukava ihminen tykkäisi minusta jotenkin erityisesti, koska hän oli niin lempeä ja kiltti sekä hymyilevä. Tajusin juuri tänään, että se ystävällisyys tuntui niin ihmeelliseltä, että luulin sen olevan jotain erityistä. Todellisuudessa hän oli vain kohtelias ja teki työtään...eikä siis välitä minusta oikeasti lainkaan. Aika surullinen fiilis tuli siitä. Se ainoa ilonikin katosi samoin tein. Tuntuupa pahalta. Tunnen olevani täysin arvoton.
Kommentit (18)
No, nytkö tajusit vihdoin. Hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, nytkö tajusit vihdoin. Hieno juttu.
Oletpa ilkeä. Se oli ainoa mahdollisuuteni rakkauteen. :'( t. Ap
Mistä ihmeestä voisin erottaa, mikä on normaalia ystävällisyyttä ja milloin joku tykkää minusta oikeasti?
Ja anna kun arvaan: Hän on terapeuttisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nytkö tajusit vihdoin. Hieno juttu.
Oletpa ilkeä. Se oli ainoa mahdollisuuteni rakkauteen. :'( t. Ap
Anteeksi, meni jo niihin sun edellisiin vatkauksiin hermot. Ihmiset yritti selittää sulle, miten asiat on mutta ethän sä mitään tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kyllä itseni vielä luuserimmaksi, kun tulkitsin normaalin ystävällisyyden rakkaudeksi ja aidoksi välittämiseksi. En kyölä ymmärrä, miten voin erottaa ystävällisyyden aidosta välittämisestä? Miten ne erottaa toisistaan?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin myös, että se ystävällisyys tavallaan koki inflaation, kun muutkin olivatkin ystävällisiä mua kohtaan. Ehkä ihmiset vain teeskentelevät yleisemminkin. Tosin edelleenkään en tajua, mistä voi erottaa aidon välittämisen. Minusta ei todennäköisesti välitä kukaan muu aidosti kuin vanhempani ja lapseni ja hekin vain sen vuoksi, kun ovat vanhempiani ja lapsiani...siis tavallaan vaistonvaraisista, "biologisista" syistä. Masentavaa. T. Ap
Jokaiselle miehelle käy noin päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle miehelle käy noin päivittäin.
Oikeastiko? Miten te miehet jaksatte sellaista elämää? Itse olisin murskana parien pakkien jälkeen. Nyt olen siis saanut kahdet pakit 20 vuoden aikana ja siis edelliset sain 20 vuotta sitten ja elämäni toiset tänä vuonna. Ja olin oikeasti itsemurhan partaalla näiden toisten saamieni pakkien myötä. T. Ap
Jos olet edes jokseenkin ihmisen näköinen nainen niin tuo ei varmasti ollut ainoa mahdolliuutesi rakkauteen.
Tee aloite niin tuskinpa tulet torjutuksi. Miehenä voin sanoa että arvostan valtavasti aloitteen tekevää naista....siinä ihastuu jo heti.
Toki jos haluat että mies lähestyy sinua niin sitte voi olla hiljaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli ystävällinen Sinua kohtaan koska pitää Sinusta. Ei romanttisessa mielessä ehkä, vaan pitää Sinusta ihmisenä ja elävänä olentona.Sinä olet arvokas ihminen, Kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Jos olet edes jokseenkin ihmisen näköinen nainen niin tuo ei varmasti ollut ainoa mahdolliuutesi rakkauteen.
Tee aloite niin tuskinpa tulet torjutuksi. Miehenä voin sanoa että arvostan valtavasti aloitteen tekevää naista....siinä ihastuu jo heti.
Toki jos haluat että mies lähestyy sinua niin sitte voi olla hiljaisempaa.
olipa kivasti sanottu Sinulta, ehkä tässä itsekin uskaltaa joskus lähestyä mukavaa miestä.
eräs vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle miehelle käy noin päivittäin.
damn. toisaalta uskon että sinnikkyys palkitaan lopulta aina!
he, jotka ei edes yritä, niin paljon jää kokematta
Kyllä yleensä ihmiset erottaa ystävällisyyden rakastamisesta. Sä olet todella paljon terapian tarpeessa, jos et näe niiden eroa, ja jos olet tottunut vain epäystävällisyyteen, ja jos rakastut ensimmäiseen ihmiseen joka on sulle ystävällinen.
Sellaisena kuin nyt olet, et tunnistaisi rakkautta jos se sinulle nyt tarjottaisiin. Tee terapeuttien kanssa ensin töitä oman pääsi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yleensä ihmiset erottaa ystävällisyyden rakastamisesta. Sä olet todella paljon terapian tarpeessa, jos et näe niiden eroa, ja jos olet tottunut vain epäystävällisyyteen, ja jos rakastut ensimmäiseen ihmiseen joka on sulle ystävällinen.
Sellaisena kuin nyt olet, et tunnistaisi rakkautta jos se sinulle nyt tarjottaisiin. Tee terapeuttien kanssa ensin töitä oman pääsi kanssa.
Tuntuihan se ihmeelliseltä ja liikuttavalta, kun mieheni nöyryytti ja kiusasi ja käytännössä saattoi lyödä ja uhkailla pahoinpidellä mua samana aamuna, kun hetkeä myöhemmin näin sen ihmisen, joka olikin niin rauhallinen, tyyni ja lempeä. Mä rakastuin häneen ja hänen seurassaan tuli aina niin onnellinen ja turvallinen olo. Se ystävällisyys tuntui todella spesiaalilta asialta. Siitä tuli ihan mieletön fiilis, kun yhtäkkiä joku hyväksyikin ja kohteli ihmisarvoisesti. En käynyt juuri missään muualla kodin ja (sinänsä tosi itsenäisen) työn ulkopuolella kuin paikassa, jossa näin sen ihanan, hyvän ja lempeän ihmisen. Ja mä typerä onneton idiootti sitten tietenkin ihastuin siihen ainoaan lempeään olentoon elämässäni. :( t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yleensä ihmiset erottaa ystävällisyyden rakastamisesta. Sä olet todella paljon terapian tarpeessa, jos et näe niiden eroa, ja jos olet tottunut vain epäystävällisyyteen, ja jos rakastut ensimmäiseen ihmiseen joka on sulle ystävällinen.
Sellaisena kuin nyt olet, et tunnistaisi rakkautta jos se sinulle nyt tarjottaisiin. Tee terapeuttien kanssa ensin töitä oman pääsi kanssa.
Ja siis voisiko joku kertoa, miten sellaiset asiat voi erottaa toisistaan ja tunnistaa?
Tajusin jotenkin koko jutun, sillä pari muuta ihmistä oli hiljattain ystävällisiä minua kohtaan ilman mitään erityistä syytä minussa itsessäni. Joten ainoa selitys on se, että he olivat ystävällisiä työroolinsa vuoksi. En usko, että he välittäisivät minusta oikeasti pätkääkään. En tiedä, miten minusta voisi tulla sellainen, että joku välittäisi minusta aidosti. Maailma tuntuu niin raadolliselta paikalta kaltaisilleni epätäydellisille ihmisille. Exänikin on sanonut, ettei minussa itsessäni ole mitään rakkauden arvoista. Kuulemma ainoa keino minulle saada rakkautta elämääni olisi omistaa paljon rahaa, jolloin saisin ystäviä rahan houkuttelemana. Pitäisi olla jotain todella spesiaalia, että välitettäisiin aidosti. T. Ap