AV:n keittiöpsykologit: olenko läheisriippuvainen?

Olen parisuhteessa, jossa ei ole mielenkiintoa eikä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olen ajatellut, että tämä on vain fiksu järjestely (koska kaksin asuminen on halvempaa + pääsen miehen autolla helpommin töihin) mutta kuka oikeasti on avosuhteessa koska se on taloudellisesti järkevää? Mies on jo pari kertaa kysynyt, onko tässä mitään järkeä, mutta olen sanonut että haluan vielä yrittää - vaikka minulla ei ole mitään aikomusta viettää miehen kanssa loppuelämääni. Sanalla sanoen pelkään eroamista, koska se toisi aluksi rahallisia vaikeuksia ja muita käytännön ongelmia. En roiku miehessäni enkä soittele perään kun tämä lähtee jonnekin, mutta minun on vaikea saada unta jos tämä on jossain muualla yötä. Kelpaisikohan minulle kuka tahansa sängyn lämmittäjä? En osaa sanoa. Seksiä en ole halunnut enää aikoihin, ja suostun siihen vain miehen mieliksi.

Onko tällainen välinpitämätön yhteisasuminen psyykkisesti haitallista? Jos voittaisin lotossa, lähtisin heti lätkimään. Nyt en vaan uskalla.