Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Se että ei pidä yo-juhlia, herättää huomiota
19.04.2017 |
Ja minä kun haluan olla joutumatta huomion keskipisteeksi valmistumiseni vuoksi.
Asun poikaystäväni kanssa eri kaupungissa kuin vanhempani ja sukuni. Kun olen vieraillut kotikaupungissani, muutama sukulainen on innoissaan puhunut "ylppäreistäni". Olen sanonut ettei niitä tule ja perustellut mielipiteeni. Poikaystäväni perhe on myös kysellyt häneltä miten hoidan yo-juhlani. Poikaystävä on kertonut ettei juhlia tule, ja vanhemmat eivät onneksi enää koe tarvetta kyselylle. Olivat kuitenkin aluksi ihmetelleet paljon. Varmaan toukokuun aikana omatkin vanhempani alkavat kysellä juhlien perään, ja sanovat järjestävänsä kotonaan. Siellä en todellakaan käy kuin vasta kesäkuun lopussa. Varmasti suuttuvat ja kertovat asiasta kaikille päivittelevään sävyyn.
Ahdistaa jo muutenkin se, että hyvin todennäköisesti poikaystäväni vanhempien luona pitää käydä vierailulla sinä päivänä kun valmistun virallisesti. Asuvat ihan lähellä. Tilanteesta tekee tavallista ahdistavamman se, että tiedän etukäteen että minua aiotaan onnitella, annetaan ehkä lahja (kiitoksen sanominen on minulle vaikeaa ja luonnotonta), kysellään miltä minusta tuntuu (en osaa vastata noin laajaan kysymykseen, olen myös valikoivasti puhuva), tarjotaan kakkua ja kahvit (kahvista en pidä ja ruoan syöminen muiden kesken on noloa) jne. En yhtään pidä virallisista tilanteista jotka menevät sosiaalisten normien pakottaminen sääntöjen mukaisesti. En halua että minulle tehdään erityistä kunnioitusta (lahjotaan, tarjotaan kakkua juuri minulle).
Olen pahimpina hetkinä miettinyt kuolemaa. Silloin pelastuisin ahdistavalta tulevaisuudelta.
Kommentit (20)
Itsellä myös edessä tänä keväänä. Olisi siis. Jo ennestään pieni (tunnen alle 10 henkeä) sukumme on kuitenkin syvissä riidoissa omien vanhempieni kanssa, ja vieraita ei varmasti saapuisi edes kourallista. Mummini ehdotti, että pidetään juhlat ilman vanhempieni läsnäoloa. Taidan taipua ehdotukseen, sillä kirjoitin kovin ponnisteluin 5 laudaturia enkä luultavasti ole pääsemässä opiskelemaan, joten jotain kivaa olisi hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No etköhän ole oireillut jo aiemminkin, joten tuskin ihan yöstä toi sun touhus niille tulee. Suosittelen terapiaa.
Itse en aikoinani halunnut pitää, uhkasin jopa häippästä lakitustilaisuuden jälkeen päiväksi omille teilleni. Vanhemmat pakottivat.
Näin jälkikäteen ajateltuna ihan mukava tilaisuus oli, rahaa tuli kivasti.
Naulaa ovet ja ikkunat kiinni ja pysy pari viikkoa peiton alla niin ei tule kukaan tyrkyttämään lahjoja etkä joudu kiitosta sanomaan.
Miten pysyt yleensäkään elämään ja vielä seurustelemaankin jos olet noin sosiaalisesti rajoittunut?
Mutta mitään juhlia ei ole koskaan pakko järjestää eikä mihinkään kyläpaikkaan ole pakko mennä vaikka olisi mikä juhlapäivä. Suomi on vapaa maa.
Toki sitten pitää kestää ihmettelyt ja voi tulla paskaa niskaa mutta mitä väliä...eikös niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla oli juhlat viime keväänä, rahaa tuli vähän yli 10 000 e. Ei niitä juhlia rahan takia tosin pidetty vaan siksi, että olimme iloisia ja ylpeitä siitä, että 12 vuotta koulunpenkillä oli ohi ja kädessä valtakunnallisesti arvioiden varsi hyvä todistus. Ammattikoulussahan ei ole mitään kansallista kriteeristöä osaamiselle, sieltä saa kuka tahansa hyvät paperit. YO-todistuksen kanssa on toisin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä myös edessä tänä keväänä. Olisi siis. Jo ennestään pieni (tunnen alle 10 henkeä) sukumme on kuitenkin syvissä riidoissa omien vanhempieni kanssa, ja vieraita ei varmasti saapuisi edes kourallista. Mummini ehdotti, että pidetään juhlat ilman vanhempieni läsnäoloa. Taidan taipua ehdotukseen, sillä kirjoitin kovin ponnisteluin 5 laudaturia enkä luultavasti ole pääsemässä opiskelemaan, joten jotain kivaa olisi hyvä olla.
Onko yo-kirjoitusten arvosanat jo tulleet? Aikaisemmin ne tuli vasta toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne läheiset sitä ilkeyttään tee. Epämiellyttäviä tietty tilanteet, joissa joutuu näyttelemään roolia miellyttääkseen muita, mutta kaiken voi ottaa oppimistilanteena ja harjaannuttaa itseään luontevampaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Kun täällä nyt toisten kanssa joutuu toimimaan kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinusta tulee isona? Jos kiitoksen sanominen on luonnotonta ja syöminen muiden seurassa noloa, niin onko sinulla tulevaisuutta muualla kuin suljetulla osastolla?
Osaan kyllä kiittää ja olen niin tehnytkin. Se vaan on todella ahdistavaa. Tulee kiusaantunut olo. Syöminen on noloa koska siinä tavallaan pitää esiintyä muiden edessä. Tämähän on se tavallinen pelko ihmisillä, pelko syödä julkisesti. Mietin syönkö liian nopeasti, entä jos ruokaa tippuu paidalle tai tukehdun. Monesti myös joku juuri silloin kysyy jotain kun iso pala ruokaa on suussani, joudun katseiden alaisena hitaasti nielaisemaan ruoan.
Mieluiten haluaisin kuolla vaikka muut sanovat että kyllä minusta siivoojaksi voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en aikoinani halunnut pitää, uhkasin jopa häippästä lakitustilaisuuden jälkeen päiväksi omille teilleni. Vanhemmat pakottivat.
Näin jälkikäteen ajateltuna ihan mukava tilaisuus oli, rahaa tuli kivasti.
Hyvä jos sait yllättyä positiivisesti. Suurin osa nauttii ainakin pienistä juhlista. ap
En myöskään pidä keskipisteenä olosta, ylppärit silti pidin (kun sain tietyn lahjan, joka oli hieman erikoinen). Lusmuilin yhessä huoneessa kaverien kanssa ja kävin vaan vastaanottaan vieraat. Lakkia en pitäny päässä, en muistanu mihin sen olin tyrkänny kotiin mennessä, löyty vasta seuraavana päivänä. Kiitos nyt osaa sanoa kuka tahansa puhekykynen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo! Jotain myötätuntoa sosiaalisesti ahdistuneelle. Nuo syyllistämiset mitään auta. Voimia ap, hanki apua itsellesi. Minä olen ollut samassa tilassa ja saanut apua. Nykyäään pyyhkii hyvin.
Itsekään en pitänyt juhlia, tosin siitä syystä että valmistuin monta vuotta tavallista myöhemmin, eikä minulla ollut oikein ketään kutsuttavia. Vanhemmille se oli silti pettymys jota sain selitellä pitkään. Muutamilta sukulaisilta sain silti onnittelukortit, mikä oli kiva muistaminen.
Jos tosiaan kärsit tuon luokan sosiaalisista peloista niin ehkä kannattaisi olla juhlapäivänä "matkoilla" tai sitten oppia kohtaamaan ne pelot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naulaa ovet ja ikkunat kiinni ja pysy pari viikkoa peiton alla niin ei tule kukaan tyrkyttämään lahjoja etkä joudu kiitosta sanomaan.
Miten pysyt yleensäkään elämään ja vielä seurustelemaankin jos olet noin sosiaalisesti rajoittunut?
Mutta mitään juhlia ei ole koskaan pakko järjestää eikä mihinkään kyläpaikkaan ole pakko mennä vaikka olisi mikä juhlapäivä. Suomi on vapaa maa.
Toki sitten pitää kestää ihmettelyt ja voi tulla paskaa niskaa mutta mitä väliä...eikös niin?
Ensin mietinkin että voisin pysytellä koko päivän kotona. Tiedän kuitenkin että joudun väkisinkin kohtaamaan poikaystävän vanhemmat (näen heitä monta kertaa kuukaudessa). Jos esim menen pari päivää valmistumiseni jälkeen, he siitä huolimatta onnittelevat yms. Joten pakko kohdata se tilanne oikeana päivänä etten joudu tuskailemaan montaa päivää. Tekee minut katkeraksi.
Poikaystävä onneksi ymmärtää minua kun hänellä on osittain samanlaisia ongelmia. Ihmettelee hänkin miksi suhtaudun negatiivisesti hänen vanhempiensa luona käymiseen valmistumispäivänä ja miksi pelkään lahjojen saamista. Eipä kumppania voi joka asiassa ymmärtää.
Olen siinä mielessä normaali ihminen kun vaikeasti ihmispelkoiset eivät seurustele, pidä yhteyttä perheeseen ja he eivät uskalla poistua kotoaan.
Juu, en aio ikinä järjestää juhlia tai tehdä mitään joka saisi jonkun järjestämään ne minulle.
Ei haittaa paljoa oman sukuni utelut. Juorujen leviäminen vain, puheenaiheeksi joudun.
Vierailija kirjoitti:
Haloo! Jotain myötätuntoa sosiaalisesti ahdistuneelle. Nuo syyllistämiset mitään auta. Voimia ap, hanki apua itsellesi. Minä olen ollut samassa tilassa ja saanut apua. Nykyäään pyyhkii hyvin.
Kiitos ymmärryksestä! ap
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en pitänyt juhlia, tosin siitä syystä että valmistuin monta vuotta tavallista myöhemmin, eikä minulla ollut oikein ketään kutsuttavia. Vanhemmille se oli silti pettymys jota sain selitellä pitkään. Muutamilta sukulaisilta sain silti onnittelukortit, mikä oli kiva muistaminen.
Jos tosiaan kärsit tuon luokan sosiaalisista peloista niin ehkä kannattaisi olla juhlapäivänä "matkoilla" tai sitten oppia kohtaamaan ne pelot.
Aion kohdata pelkoni. Tilannetta pahentaa vielä se, että minulle on jo lapsuudessa puhumattomuuden vuoksi muodostunut suojautumiskeino. Passiivis-aggressiivisuus on läsnä elämässäni joka päivä. Erityisesti tunnen vihaa juhliin liittyviä normeja kohtaan. Voi vain kuvitella minkälaista käyttäytymistä pelko ja viha yhdessä saavat aikaan. Ainakin kotona aion itkeä ja olla äreä siitä, että jouduin kohtaamaan kyläpaikassa pahoja asioita. Itse poikaystävän vanhempien luona olen ahdistuksen takia tavallistakin mykempi ja näytän kiusaantuneelta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä myös edessä tänä keväänä. Olisi siis. Jo ennestään pieni (tunnen alle 10 henkeä) sukumme on kuitenkin syvissä riidoissa omien vanhempieni kanssa, ja vieraita ei varmasti saapuisi edes kourallista. Mummini ehdotti, että pidetään juhlat ilman vanhempieni läsnäoloa. Taidan taipua ehdotukseen, sillä kirjoitin kovin ponnisteluin 5 laudaturia enkä luultavasti ole pääsemässä opiskelemaan, joten jotain kivaa olisi hyvä olla.
Onko yo-kirjoitusten arvosanat jo tulleet? Aikaisemmin ne tuli vasta toukokuussa.
Kolme laudaturia on jo kakkosvuodelta ja abisyksyltä. Hajautetut kirjoitukset. Ei niitä tämän keväisiä varmaksi tiedäkään, mutta kielten kokeet, joita itselläni oli neljä, harvoin heilahtelevat kymmeniä pisteitä ihan siitä syystä että ne monivalintapisteet on kuitenkin lähtökohtaisesti absoluuttisia ja avokysymyksetkin aika yksiselitteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä myös edessä tänä keväänä. Olisi siis. Jo ennestään pieni (tunnen alle 10 henkeä) sukumme on kuitenkin syvissä riidoissa omien vanhempieni kanssa, ja vieraita ei varmasti saapuisi edes kourallista. Mummini ehdotti, että pidetään juhlat ilman vanhempieni läsnäoloa. Taidan taipua ehdotukseen, sillä kirjoitin kovin ponnisteluin 5 laudaturia enkä luultavasti ole pääsemässä opiskelemaan, joten jotain kivaa olisi hyvä olla.
Millaisilla arvosanoilla sitten opiskelemaan pääsee, ellei 5:llä laudaturilla...?
Luulisi kyllä opiskelupaikan irtoavan.
Juhlistaa voi vaikka läheisten kanssa ravintolaillallisella, jos ei varsinaista kahvittelua halua.
Ja onnea hienosta suorituksesta!
Minäkään en tykkää huomion keskipisteenä olosta ja jännitin lakkiaisia. Ne olivatkin kuitenkin tosi helpot juhlat, vieraita oli niin paljon että kenekään kanssa ei tarvinnut jutella muutamaa minuuttia kauempaa, kaikki kysyivät samat kysymykset (toistin siis aina samat vastaukset) ja pari lasia kuohuviiniä sai rentoutumaan :).
Olisin katunut kovasti jos olisin jättänyt juhlimatta. Päivästä jäi hyvä fiilis ja kivan paksu lompakko opiskelukämpän sisustusta varten :)
Alue: Aihe vapaa
Mikä sinusta tulee isona? Jos kiitoksen sanominen on luonnotonta ja syöminen muiden seurassa noloa, niin onko sinulla tulevaisuutta muualla kuin suljetulla osastolla?