Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan lapsellinen? Ärsyttää veljeni lapsipuolet!
17.04.2017 |
Mietin onko tämä ihan tyhmä ongelma mutta asia ärsyttänyt minua jo pitkään!
Kolmekymppinen veljeni tapasi pari vuotta sitten ihan kivan naisen. Tällä naisella kuitenkin sattuu olemaan kaksi pientä lasta joiden yh on!! Lapset ovat nyt noin 2 ja 4 v vuotta eikä heillä ole ollenkaan isää kuvioissa eikä isän puolen sukuakaan.
Noh veli tuntuu ottaneen nuo muksut omikseen eikä siinä kai mitään... mutta myös meidän vanhemmat ovat ottaneet nuo vieraat lapset omiksi lapsenlapsikseen. Puhuvat heille itsestään mummona ja pappana ja taitavat lapsetkin heitä niin kutsua.
Tässä se ärsyttävyys siis ilmenee. Minullakin on kaksi lasta. Koululaisia jo ovat ja tiivisti ovat isovanhemmat aina olleet heidän elämässään. Ovat toki edelleen eli se ei ole muuttunut. Veli myös käy harvemmin heillä koska asuu kauempana ja me taas ihan lähellä. Kuitenkin aina kun käyn vanhemmilla niin he kertoo muiden kuulumisten lomassa myös noiden veljen puolison lasten kuulumiset ja ovat selvästi innoissaan kun nyt X oppi potalle ja Y polkee ilman apupyöriä. Jotenkin tuntuu väärältä omia lapsiani kohtaan että mummolla ja papalla on kilpailevia lapsenlapsia jotka ei ole oikeasti edes sukua. Lapseni ei tunnu vielä tätä tajuavan koska mummo ja pappa huomioi edelleen heitäkin. Kuitenkin into näistä pienistä lapsista on vanhemmillani ihan ilmeinen ja se ärsyttää ja loukkaa minua.
Jos veli olisi hankkinut omia lapsia niin uskon että tilanne olisi toinen. Muutenkin koen että turha kiintyä noihin lapsiin koska jos ero tulee niin veli ja vanhempamme ei kuitenkaan nää näitä lapsia enää. Voisiko jotenkin puhua järkeä ainakin vanhemmille tai ehkä kertoa miltä tuo minusta tuntuu? :/
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mielestäni olet lapsellinen. Sanot itsekin ettei vanhempiesi kiintymys veljen lapsiin ole vaikuttanut mitenkään sinun lastesi kanssa vietettyyn aikaan tai huomioon. Eli miten tuo on sinulta pois? Itseasiassa tuli mieleen että veljesi ja vanhempasi ovat poikkeuksellisen hienoja ihmisiä! Varmaan naisestakin tykkäävät kun kerran lapsistakin. Äläkä huoli. Ihan hyvin veljesi vielä pari biologistakin lasta naisensa kanssa tuohon pyöräyttää kilpailemaan isovanhempien huomiosta ;)
Ootko se sama joka häpeää appivanhempiensa eroa? Ajatusmaailma vaikuttaa jotenkin yhtä rajoittuneelta.
Onpa hassua..mikset voisi olla iloinen noiden lasten puolesta? Heillä ei ole isänpuoleisiin sukulaisiin lainkaan yhteyttä, niin tuo tilannehan on heidän kannaltaan vain hyvä! Nykyisin on muuten olemassa kaikenlaista varamummo ja pappatoimintaakin.
Taidat kuitenkin olla pikkaisen kade siitä huomiosta jonka nuo lapset saavat?! Älä turhaan, Rakkaus ei lopu jakamalla, vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania ihmisiä vanhempasi :) ei kaikki ole aina biologiasta kiinni. Ovat veljelle kuin omia lapsia niin miksei vanhemmillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun osaltasi kuulostaa kyllä kateudelta. Rupea vaan itsekin tädiksi näille lapsille. Ei ole keltään pois :)
Olet erittäin lapsellinen, mustasukkainen. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo, kohta ovat jo tekemässä testamenttia näille penikoille.
Totta kai olet lapsellinen. Niin olen minäkin. Mutta sitten pitää vain miettiä asiaa lasten näkökulmasta. Eli niillä lapsilla on ollut puutetta isovanhemmista, mutta nyt ovat sellaiset saaneet. Se on lapsille varmasti tarpeen, eikä ole syytä ottaa sitä lapsilta pois. Sinä olet aikuinen, sinun on pärjättävä tunteidesi kanssa. Et voi laittaa noita lapsia maksamaan siitä, että sinun tunteiden hallinnassa on puutetta.
Minullakin on sitä tunteiden hallinnan ongelmaa. Kyse on kyllä ihan biologisista lapsista. Isovanhemmat ovat ottaneet yhden lapsenlapsista päivähoitoon. Ja vanhoja kun jo ovat, niin se on täysin pois meidän lapsilta. Olen siitä surullinen. Mutta samalla kuitenkin iloinen siitä, että omat lapseni saivat olla niitä ykköslapsenlapsia edes pari vuotta. Nyt eivät jaksa enää ottaa meidän lapsia yökylään, kun kaikki voimat menevät sen yhden lapsen hoitamiseen. Käydään sitten muuten vain joskus kylässä.
Omia tunteitani käsittelen yllä suosittelemaani tyyliin. Että vaikka se onkin meidän lapsilta pois, niin isovanhempien hoito tekee sille yhdelle lapselle tosi hyvää, sillä vanhemmat ovat varsin laiskoja aktivoimaan lastaan. Lapsi kehittyy isovanhempien hoivassa paremmin. Joten parempi näin. Meidän perhe pärjää kyllä näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan helvetin lapsellinen. Ja ilmeisesti myös kateellinen. Yhtä hyvin se ero voi tulla sinulle itsellesi. Veljellesi ei ehkä niinkään luultavasti kun perhekuvio tuntuu sujuvan hyvin. Sinusta en olisi niinkään varma, ainakaan katkeruutta tihkuvan kirjoituksesi perusteella.
Vanhempasi ja veljesi vaikuttavat hienoilta ihmisiltä.
Kehen lie olet tullut? Ehkä oletkin adoptiolapsi. Tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tilanne mielestäsi erilainen, jos veljesi adoptoisi nämä lapset? Viitaten siihen, jos tulee ero.
Meillä täysin päinvastoin.Anoppi kuoli ja oli testamentannut jokaiselle biologiselle lapsenlapselleen 20 000 e. Meidän (minun) lapsille ei tullut euroakaan.
Eihän eron tullessa automaattisesti niin käy, ettei vanhempasi olisi näiden lasten kanssa tekemisissä. Lapsilla kun ei bio isovanhempia ole niin äiti voi mielelläänkin antaa suhteen jatkua.
Olet ap mustis ja kateellinen sanon minäkin.
Olet. Vastaus otsikon kysymykseen.
Ymmärrän sinua täysin, itse katkaisisin välit vanhempiini kokonaan tuossa tilanteessa. En myöskään haluaisi olla veljeni kanssa missään tekemisissä, jos kakarat olisivat läsnä, sillä jos mitään tässä maailmassa halveksin, niin naisia, jotka vääntävät kakaroita kenelle sattuu ja vielä raahaavat virhehankintansa muiden riesaksi.
Hyvä jos ei ole mistään pois. Siskollani (yh) on lapsi, jota vanhempani hyysäävät vuoden ympäri, niin ettei aikaa jää lainkaan meidän lapsillemme. Siskoni poika on vanhempieni mökillä koko kesät ja omani eivät sinne pääse kuin pariksi päiväksi. Eivätkä ikinä ilman meitä vanhempia. Ovat käyneet ulkomaillakin. Siskoni saa viettää monen päivän lomia poikaystävänsä kanssa, mutta meillä ei mieheni kanssa ole koskaan yhteistä aikaa. Tottakai olen tavallaan onnellinen siskoni puolesta, kun saa apua, mutta surullinen omien lasteni puolesta. Täytyy myöntää, että hieman katkerakin olen...
Tuo ongelma on sun päässä. Sun vanhemmat iloitsevat uusista lapsenlapsista, ei ole sinulta eikä lapsiltasi mitenkään pois.