Suomen puhekulttuuri on muuttunut: hiljaiset ja korrektit eivät saa mitään ja jäävät jonon hännille.

Kyllä rikastuminen on alkanut. Se näkyy siinä että "pieni" kusetus on ylpeydenaihe.

Näinpä se taitaa mennä. Nykyään koulussakin ongelmanuori on se, joka ei jaksa jatkuvaa melua, vaan väsyy siihen. Tämä ongelmanuori sitten passitetaan kuraattorille ja psykoterapiaan jne. Pitäisi olla aina äänessä, etuilla ja nauraa höröttää muiden hölmöille jutuille. Rauhallisuus, herkkyys ja hiljaisuus ovat tämän ajan huonoimmat luonteenpiirteet.

Minne me hiljaiset ja rauhalliset ja harkitsevat ihmiset voisimme muuttaa asumaan? Onko jossain vielä rauhallinen kolkka, jossa ei ole hienoa metelöidä ja elämöidä? Kaupan jonossakin ihmiset mölisevät tutuille toiseen jonoon, kirjastossa saa lapset huutaa ja juosta ja aikuisekin pölöttävät kaikki asiansa niin että kaikki kuulevat. Mennyttä on jopa ruokarauha, kun pitää ravintoloissakin hölöttää ja huutaa ja nauraa hekottaa suureen ääneen. Hyi, mikä paikka tästä ihanasta rauhallisesta ja hiljaisesta maasta on tulossa, kun meidän pitää muuttua joksikin muuksi mitä olemme. Täytyy tietysti myös muistaa olla ihanan positiivinen.

Sitä sanotaan kansainvälistymiseksi ja sitä niin kovasti tänne haikailtiin.

Ovatko hiljaiset ja korrektit koskaan saaneet mitään yhtä paljon kuin kovaääniset, aggressiiviset ja huonotapaiset?

"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (Matt. 5:5)

Uudessa käännöksessä sana "hiljaiset" on "kärsivälliset".

Vierailija kirjoitti:

Näinpä se taitaa mennä. Nykyään koulussakin ongelmanuori on se, joka ei jaksa jatkuvaa melua, vaan väsyy siihen. Tämä ongelmanuori sitten passitetaan kuraattorille ja psykoterapiaan jne. Pitäisi olla aina äänessä, etuilla ja nauraa höröttää muiden hölmöille jutuille. Rauhallisuus, herkkyys ja hiljaisuus ovat tämän ajan huonoimmat luonteenpiirteet.

Minne me hiljaiset ja rauhalliset ja harkitsevat ihmiset voisimme muuttaa asumaan? Onko jossain vielä rauhallinen kolkka, jossa ei ole hienoa metelöidä ja elämöidä? Kaupan jonossakin ihmiset mölisevät tutuille toiseen jonoon, kirjastossa saa lapset huutaa ja juosta ja aikuisekin pölöttävät kaikki asiansa niin että kaikki kuulevat. Mennyttä on jopa ruokarauha, kun pitää ravintoloissakin hölöttää ja huutaa ja nauraa hekottaa suureen ääneen. Hyi, mikä paikka tästä ihanasta rauhallisesta ja hiljaisesta maasta on tulossa, kun meidän pitää muuttua joksikin muuksi mitä olemme. Täytyy tietysti myös muistaa olla ihanan positiivinen.

Ah, juuri näin! Minusta on mahtavaa, kun bussissa saa istua rauhassa, eikä joku outo vieruskaveri ala jorisemaan jotain ihan turhaa, ei mua kiinnosta. En välitä heittää smalltalkia sen paremmin vieraiden kuin puolituttujenkaan kanssa. Vihaan sosiaalisuutta, tykkään olla lähinnä omassa ja perheeni seurassa. Ne muutamat ystävät valitsen itse ja olen heidän kanssaan tekemisissä, muut eivät kiinnosta puupennin vertaa. Yököttävää koko yhteisöllisyys. Suomalainen jurous ja hiljaisuus on ihan parasta!

ps. positiivisuus on perseestä! Ja ulkomaalaisten tulisi ottaa oppia suomalaisita fiksuista tavoista, eikä meidän alkaa matkia tuota ihme huutamista ja ölisemistä ja en sitten ole mikään rasisti, tarkoitan ihan kaikkea ulkomaalaista, myös esim. just tuota vastenmielistä amerikkalaista yltiöpositivismia.

Pahinta on ehkä kirjastossa pidettävä lasten musiikkileikkikoulu! Aivan älytöntä. Ennen lapsille opetettiin, että kirjastossa on oltava hiljaa ja hillitysti, ei saa häiritä lukevia ihmisiä. Varsinkin lukusalissa piti olla aivan kusisukassa, ja jos sielä erehdyit vaikka avaamaan laukkusi vetoketjun ja ottamaan laukusta nenäliinan, niin jo kuului salista kuorossa paheksuva "ssshhhh!!!". Nykyään kirjastossakin pitää olla elämää, ei mitään rauhaa ja hiljaisuutta. Kakarat juoksee ja kiljuu, eikä kukaan tee mitään hiljentääkseen ne.