Lue keskustelun säännöt.
En ole oikeasti ikinä huutanut 13vuotiaalleni...en ikinä....hän
05.04.2017 |
On ihanin kiltein tyttö, eikä todellakaan mikään "nössö" silti, vaan normaali teini jolla kavereita ja harrastuksia. Hänellä on 5 isompaa sisarusta ja kyllä heille huusin kuten ns normaali äiti tarv mutta tämän kanssa on kaikki vaan sujunut, olen rauhallisesti selittänyt ja kieltänyt jos erimielisyyksiä. Jos hän sanoo rumasti joskus pyytää herkästi anteeksi. Kysyin tästä häneltä yksi päivä kun keskustelua käyty töissä kasvattamisesta, eikä hänkään muista että olisin ikinä huutanut...
Kommentit (5)
En minäkään koskaan huuda 13-vuotiaalleni, enkä muillekaan lapsilleni. Meillä lapsuudenkodissanikaan ei koskaan vanhemmat huutaneet. Vihaisia toki välillä oli, mutta ikinä eivät korottaneet ääntä eivätkä ns. paasanneet.
Mieheni taas on kasvanut perheessä, jossa äiti huusi ja paasasi ja raivosi ja mieheni tekee samaa.
Kotoa opittu malli siis, uskon ma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joka päivä nostaa ääntä niin lopputulos on lapset jotka eivät kuuntele mitään ja käyttäytyvät kun riivatut.
Kyllähän se niin taitaa olla, että äärimmäiset kasvatuskeinot pitää säästää äärimmäisiin tilanteisiin. Pienestä epäsiisteydestä ei huudeta, korkeintaan nalkutetaan puoli iltaa, kunnes saavutetaan toivottu tulos. Nih.
Minun äitini ei ole koskaan huutanut minulle. En muista hänen muutenkaan koskaan huutaneen muuten kuin isäni kanssa riidellessään joskus. Minä en ollut erityisen kiltti, en tosin mikään kauhuteinikään. Mutta puhe riitti kommunikoinnissa välillämme ja riittää edelleen, kun olemme kumpikin aikuisia.