Masennuksesta parantuminen, kun samanaikaisesti kärsii myös yksinäisyydestä?

Onnistuuko masennuksesta parantuminen, kun samanaikaisesti elämässä kulkee mukana myös yksinäisyys? Kavereita minun ei ole mahdollista saada, koska olen sosiaalisesti niin kömpelö. Kuitenkin masennuksesta täytyisi parantua, että saisin opinnot loppuun ja pystyisin joskus vielä elättämään itseni. Tuntuu vaan niin turhalta edes yrittää mitään, esim. noudattaa säntillistä ruokavaliota (oikeasti haluaisin vaan keskittyä syömishäröilyyn koska se on ainakin mukanaa), koska yksinäisyyden ahdistavuus pulpahtaa aina esiin silloin kun olo alkaa tuntua "liian hyvältä".

Onko kaikilla muilla masennuksesta parantuneilla aina vankka läheisten verkosto? Onko kukaan onnistunut parantumaan yksin?