Äidit ja puhelimet.

Entä jos se äiti olisi selannut Vauva-lehteä?

Se olisi ollut jotenkin sosiaalisesti hyväksytympää.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se äiti olisi selannut Vauva-lehteä?

Se olisi ollut jotenkin sosiaalisesti hyväksytympää.

Oon huomannut että etenkin vanhemmilla ihmisillä tämä paheksunta kohdistuu erityisesti puhelimiin.

Entäs isät ja puhelimet? Ärsyttääkö vain äidit?

Sitä se riippuvuus teettää. Luurin selaaminenhan on varsinaista aivot narikkaan -toimintaa. Jos ei jaksa haastaa pääkoppaa osallistumaan vuorovaikutukseen ympäristön kanssa, niin sitten turvautuu siihen puhelimeen.

Suru tulee lapsen ja äidin puolesta. Leikkkhetkistä syntyy muistoja. Millaisia muistoja näille syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Se vaan surettaa, hämmästyttää ja kuvottaa. Lapsi tulee leikkipuistoon äitinsä kanssa ja mami se vain on kiinni puhelimessaan. Tätä näkee paljon, aivan liikaa. Eräskin äiti saapui lastensa kanssa perhekerhoon ja ihan koko ajan se räpläsi puhelintaan, eikä huomioinut lapsiaan tai ketään muutakaan sen muutaman tunnin aikana. Hyi hittolainen.

Mitä itse roikut vaan täällä vauvapalstalla.. Laitappa se kännykkä pois kädestäsi ja Mene leikkimään niiden lastesi kanssa. Hyi hittolainen!

Mä en jaksa enää kuunnella kun mun isoäiti valittaa joistain äideistä, miten ne kävelevät vaunujen kanssa puhelin korvalla ja "pläplpläpläpläp" se tyyli vielä miten se esittää asian on jotenkin niin raivostuttava. Siinä on vain sellainen juttu, että äiti-ihminen on hirveän paljon kahdestaan tai pelkästään lasten kanssa, ja kaikki yhteydet ulkomaailmaan on kova juttu. Tota puhelin korvalla menemistä en sinänsä kritisoi, mutta sitä alituista kännykän räpläämistä kyllä. Osallistun näihin talkoisiin välttelemällä puhelimen räpläämistä itse kun olen lapseni kanssa liikkeellä. 

Kautta aikojen vanhemmat ovat silloin tällöin ignooranneet lapsensa ja lukeneet hetken lehteä, katsoneet telkkaa, Jutelleet muiden aikuisten kanssa.. Mutta nyt PUHELIN on se saatanasta seuraava.. Käsi ylös kuka oikeasti koko päivän 24/7 jaksaa 100% keskittyä nauttimaan siitä lapsesta, eikä ikinä lue esim uutisia samalla kun juo kahvia.. Itseasiassa sitö kahviakaan ei olisi suotavaa juoda jos lapsi juuri silloin haluaakin huomiota.

Herään lasten kanssa aamulla klo. 6. Pienempi nukkuu päiväunet klo. 12-13, josta puolet yleensä ollaan lenkillä kävelemässä. Sitten ne menee nukkumaan klo. 20, jonka jälkeen voi tulla vielä pari herätystä ja joudun nukuttamaan uudestaan. Itse kaadun sänkyyn ihan viimeistään klo. 22, usein jo ennen. Jotta jaksan taas aamulla nousta lasteni kanssa. Nyt ollaan miehen kanssa molemmat nukahdettu jo monena iltana klo. 21, kesken tv:n katselun. Ollaan vaan niin loppu. 

Pyrin välttämään puhelimen tai tietokoneen käyttöä kun ollaan kotona ja lapset on hereillä. Eikä siitä yleensä mitään tulisikaan, koska etenkin pienempi on heti räpläämässä kaikkia nappuloita yms mitä näkee. Leikkipuisto on oikeastaan ainut paikka missä voin lasten hereilläoloaikana ottaa pienen HENKISEN breikin itselleni. Lapset yleensä viihtyy leikeissään hyvin ilman minua silloin. Selaan silloin iltapäivälehdet läpi, vilkaisen tätä palstaa, luen sähköpostiani tai kurkkaan fb:n vertaistukiryhmiä, joissa voi jutella muiden äitien kanssa. Koska totuus on että olen melko yksinäinen. Hoitovapaalla ollessa on pudonnut työpaikan sosiaalinen piiri kokonaan pois. En myöskään samalla tapaa voi osallistua lapsettomien ystävien rientoihin, koska minun pitää yleensä olla lasteni kanssa. Mies on paljon poissa kuvioista, eli töissä. 

Olen pahoillani jos oksetan sinua ja iltalehtien lööppien mukaan niin monia muitakin. Rakastan lapsiani ja olen omistanut heille tällä hetkellä koko elämäni, koska he ovat pieniä vielä. Mutta jossain pinnan alla olen edelleen jotain muutakin kuin äiti. Tiedätkö... ihminen.. aikuinen... nainen. Joka haluaa välillä lukea aikuisten uutiset lastenkirjan sijasta, tai vaihtaa muutaman ajatuksen toisen aikuisen kanssa. Sen sijaan että juttelee vain 1v ja 4v lapsilleen 24/7. 

Vierailija kirjoitti:

Herään lasten kanssa aamulla klo. 6. Pienempi nukkuu päiväunet klo. 12-13, josta puolet yleensä ollaan lenkillä kävelemässä. Sitten ne menee nukkumaan klo. 20, jonka jälkeen voi tulla vielä pari herätystä ja joudun nukuttamaan uudestaan. Itse kaadun sänkyyn ihan viimeistään klo. 22, usein jo ennen. Jotta jaksan taas aamulla nousta lasteni kanssa. Nyt ollaan miehen kanssa molemmat nukahdettu jo monena iltana klo. 21, kesken tv:n katselun. Ollaan vaan niin loppu. 

Pyrin välttämään puhelimen tai tietokoneen käyttöä kun ollaan kotona ja lapset on hereillä. Eikä siitä yleensä mitään tulisikaan, koska etenkin pienempi on heti räpläämässä kaikkia nappuloita yms mitä näkee. Leikkipuisto on oikeastaan ainut paikka missä voin lasten hereilläoloaikana ottaa pienen HENKISEN breikin itselleni. Lapset yleensä viihtyy leikeissään hyvin ilman minua silloin. Selaan silloin iltapäivälehdet läpi, vilkaisen tätä palstaa, luen sähköpostiani tai kurkkaan fb:n vertaistukiryhmiä, joissa voi jutella muiden äitien kanssa. Koska totuus on että olen melko yksinäinen. Hoitovapaalla ollessa on pudonnut työpaikan sosiaalinen piiri kokonaan pois. En myöskään samalla tapaa voi osallistua lapsettomien ystävien rientoihin, koska minun pitää yleensä olla lasteni kanssa. Mies on paljon poissa kuvioista, eli töissä. 

Olen pahoillani jos oksetan sinua ja iltalehtien lööppien mukaan niin monia muitakin. Rakastan lapsiani ja olen omistanut heille tällä hetkellä koko elämäni, koska he ovat pieniä vielä. Mutta jossain pinnan alla olen edelleen jotain muutakin kuin äiti. Tiedätkö... ihminen.. aikuinen... nainen. Joka haluaa välillä lukea aikuisten uutiset lastenkirjan sijasta, tai vaihtaa muutaman ajatuksen toisen aikuisen kanssa. Sen sijaan että juttelee vain 1v ja 4v lapsilleen 24/7. 

IHANAA, että joku kirjoitti tämän! Koska tunnustan samat piirteet itsessäni ja tämä voisi hyvin olla omalta näppäimistöltäni. Mietin miten saisin kontaktia teihin toisiin äiteihin, jotka olette tuntuneet myös tippuvan kelkasta ja jonka mies on paljon poissa, koska tuntuu, että meitä on paljon! Joku wa- ryhmä?

Aloittaja tässä vielä. Lapseni on kuumeessa, joten voin hyvin viipyä hetken vielä tälläkin palstalla. Isät ovat valitettavasti vähemmistönä leikkipuistoissa yms paikoissa, mutta ne harvat ovat olleet läsnä lastensa parissa esim puistossa. Ymmärrän tiestysti, että jos on vaikka parikin lasta jotka yhdessä viihtyvät leikkien, on silloin mahdollista käyttää puhelinta, mutta surullista se on nähdä se yksi lapsi yksin äitinsä kanssa puistossa, kun äidin aika menee puhelimella. Olisiko se kuitenkin parempi käyttää puhelinta siellä kotona esim lapsen katsoessa pikku kakkosta tai päiväunien aikaan, ehtiihän tuota.

kuin paljon äidit olette puhelimella lasten valveillaoloaikana esim lomilla ja vklna kun ei koulua/päiväkotia? entä iltaisin?

oletteko addiktoituneet? kokeeko kukaan ongelmaksi?