Mitä tekisit, jos ystäväsi ei vastaisi viestiisi (sinulle itsellesi tärkeässä asiassa)?

Miksi et soita jos odotat että hän vastaa tai kommentoi asiaan jotenkin?

Oletko varma, että viestisi on mennyt perille? Tai hänellä on ollut kiireitä, eikä ole kerennyt vastaamaan.

minä soitan, jos haluan innoissani kertoa kaverilleni jotain.

No eihän tuosta nyt kannata stressiä kehittää. Vastaa sitten kun ehtii. Ehkä kaverillasi on jotain muuta tärkeää. Ja oma elämä.

Mulla o yksi tuollainen. Satunnaisesti ei niin haittaisi, mutta siitä on tullut nyt melkein vallitseva tapa. Kyllä tuo loitontaa. En enää ajattele, että olisimme ystäviä. Hän ei kai enää välitä olla kohtelias. Minua tuo häiritsee. Silti laitan taas seuraavan viestin välittämättä vastaamattomuudesta. Mutta munkin viestit kyllä harvenee harvenemistaan.

Minun entinen kaverini veti palkokasvin nenään ilouutisestani eikä tietenkään vastannut koska se ilo oli jonkin kumman logiikan mukaan häneltä pois.

No se nyt olisi outoa, koska asia ei näytä häntä muutenkaan kiinnostavan. Miksi tuputtaisin asioitani. Kyllä itse nyt ainakin olisin onnitellut tai kysynyt lisätietoja asiasta? Ei se hirveän monta sekuntia vaadi. 

Siis tarkoitan, että olisi outoa soittaa hänelle nyt enää 2 päivän päästä.

Tiedän, että hän on tosi kiireinen, mutta minusta pitäisi osata erottaa sellaiset asiat, johon nyt ainakin vastaa, jos ei nyt kaikkii vitsiviesteihin tms. kerkiäisikään vastaamaan. Kyllä tässä nyt miettii, että kuinkahan tärkeä kaveri hänelle nyt olenkaan. Ja juu "oma elämä". Kyllä kavereita nyt yleensä toistensa asiat kiinnostavat.

MinttuSd kirjoitti:

Siis tarkoitan, että olisi outoa soittaa hänelle nyt enää 2 päivän päästä.

Tiedän, että hän on tosi kiireinen, mutta minusta pitäisi osata erottaa sellaiset asiat, johon nyt ainakin vastaa, jos ei nyt kaikkii vitsiviesteihin tms. kerkiäisikään vastaamaan. Kyllä tässä nyt miettii, että kuinkahan tärkeä kaveri hänelle nyt olenkaan. Ja juu "oma elämä". Kyllä kavereita nyt yleensä toistensa asiat kiinnostavat.

Minä olen kyllä joskus sillä tavalla kiireinen, että en juuri sillä hetkellä ennätä vastaamaan viestiin, kun lapsi huutaa pyyhkimään tai soppa kieluu hellalla, ja ajattelen, että vastaan myöhemmin, ja sitten unohdan koko jutun. Sitten viikon päästä muistan, että ai niin, mitenkähän "Ellillä" meni siellä työhaastattelussa.

Juu, toki kaikilla on omaat kiireensä. Ehkä se tässä just kirpaisee, että asia on varmaan unohtunut häneltä, vaikka itselleni se on niin tärkeä. Voi olla tietysti vaikea asettuatua toisen asemaan, jos ei ole joutunut itse hakemaan duunia, eikä tiedä, miten onnelliseksi se tekee, kun saa kutsun haastatteluun.

Mutta ei minun tee mieli kyllä kertoa hänelle enää tästä aiheesta (esim. mieheni ja toinen kaverini onnittelivat heti).