En voi olla ainoa nainen jonka järki on tallella, enhän?

Mitä ehdotat ratkaisuksi?

Samaa mieltä.

Etkö lukenut viestiä? Naisten tulee lopettaa miesten palvominen ja miehelle elämän omistaminen. Suhtautukaa miehiin järjellä, ei tunteella ja romantiikalla. Miehistä ei ole perheleikkeihin tai romantiikkaan. Miehille voitto ja himo on elämän kantavia teemoja. Naiset eivät ymmärrä että he eivät merkitse miehille juuri mitään.

On jo huomattu ja siksi olen elänyt yksin jo 5 vuotta ja jatkan loppuelämän.

Minä tässä funtsin että ketkä kaksi olisi sellaisia ns unelma faijoja ja mieleen juolahti heti ensalkuun hirviniemi ja hedberg.

Sinä et ole koskaan kokenut sellaista, kun toisen silmistä näkee, miten paljon toista rakastaa. Et ole koskaan kokenut sitä onnea, kun astelee alttarille ja mies siellä seisoo silmät sädehtien. Et sitä, kun kyyneleet silmissä kummatkin lausutte valanne ja jaatte avioliiton suudelman. Et ole koskaan kokenut sitä tunnetta, kun saatte pitää sylissänne lasta, ihmettä, jossa on kumpaakin teistä ja jonka saatte yhdessä kasvattaa.

Et tiedä mitä on rakkaus.

Rakkaus on naisen omaa harhaa. Miehet eivät tutkitusti kuvaile naisiaan ja puolisoitaan tunteellisesti. Heille seksi on suhteen ydin. Ja nimenomaan fyysinen seksi jossa vain puretaan paineita. Jos haluatte kuvitella rakkautta, miksette kuvittele sitä ilman sitä miestä? Olette joka tapauksessa yksin rakastuneita.

Voi kun satun nauttimaan siittä kun vierellä on mies joka ihailee ja palvoo. Joten elän miehen kanssa vaikka tiedän että tämäkin voi päättyä, joko minun, molempien tai miehen halusta, jompikumpi kumpi voi pettää, voi olla että mies pettää jo nyt, en vain huomaa, mut se on sitten sen ajan murhe. Nyt nautin palvonnasta. Ja erot tuntuvat useammin olevan isompi kolaus miehille kuin naisille.

Jaa. Mitä ajattelet siitä, että olin vuosia naimisissa miehen kanssa, joka ei halunnut seksiä. Taisi harrastaa sitä yksin vessassa, vaimoonsa tuskin koski ja seksiä oli alle kerran vuodessa. Itse tein alkuun aloitteita, kaipasin seksiä ja kärsin sen puutteesta. Ehdotin miehelle eroa, vastaus oli, ettei hän halua, kaikkihan on hyvin. Lähdin lopulta, koska en enää tiennyt, miksi olin naimisissa ja kärsin yksinäisyydestä miehen kanssa.

On parempi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole koskaan kokenut sellaista, kun toisen silmistä näkee, miten paljon toista rakastaa. Et ole koskaan kokenut sitä onnea, kun astelee alttarille ja mies siellä seisoo silmät sädehtien. Et sitä, kun kyyneleet silmissä kummatkin lausutte valanne ja jaatte avioliiton suudelman. Et ole koskaan kokenut sitä tunnetta, kun saatte pitää sylissänne lasta, ihmettä, jossa on kumpaakin teistä ja jonka saatte yhdessä kasvattaa.

Et tiedä mitä on rakkaus.

Et myöskään tiedä mitä on kun kaikki edellämainittu romuttuu miehen pieneen hairahdukseen..

Ei pidä yleistää todellakaan. Itse ollaan Jeesukseen uskova aviopari ja kyllä meillä on ihana rakkausliitto. Tieto siitä, että Jumala on meidät yhdistänyt, olemme ne oikeat. Elämässämme raamattu ohjaa meitä. Ei kuulu siis vieraat naiset/miehet edes kuvina meidän elämään. Seksi on vaan rakkauden ilmaisu muoto ja toista kohtaan tunnettujen himojen tyydytys. Ja nämä himot perustuvat rakkauteen. Samat arvot, sama moraali. Vaikeita aikoja on ja silloin huomaa, että rakkaus on se mikä kantaa. Ajatellaan toistemma parasta ja myös toimitaan niin. Toisistamma huolta pitäen. Ei itsekköösti omista tarpeista ja eduista. Rakkaus on lopulta tahdon asia. Vaikeina aikoina niin kuin hyvinäkin turvaudutaan Jeesukseen ja se vapauttaa kaikesta turhasta. Ei tarvitse kärsiä anteeksi antamattoomuudesta tai katkeruudesta. Ja tosiaan toinen nähdään vaikeissakin tilanteissa rakkaana ihmisenä ja kohdellaan sen mukaisesti.

Samakin mies on hyvin erilainen eri ikäisenä. Maailmassa on miehiä, jotka rakastavat vaimojaan, jotka priorisoivat perheensä hyvinvoinnin. Jopa sellasia jotka pysyvät uskollisina.

Mies on hyvinkin tunteellinen olento. Välillä liiankin kanssa koska nimenomaan niiden hankalien ja tylsien perhe-elämän asioiden sietäminen voisi sanoa olevan varsinkin korkean kilpailuvietin ja/tai nopeiden palkintojen miehille vaikeaa - tai ainakin vaikeampaa kuin suurimmalle osalle naisista.

Miehillä ,kuten naisillakin, on silti olemassa empatian, itsekontrollin ja moraanlin työkalut. En voi mitenkään allekirjoittaa että vain toinen sukupuoli olisi nitä koskaan käyttänyt menestyksekkäästi, ja sitä kautta saavuttanut onnellisen perhe-elämän.

Itseäni ei kiinnosta seksi mitenkään yliälyttömästi. Olen lapsirakas ja tykkään avopuolisostani. Hän hoitaa pääosin siivouksen ja vaatehuollon. Minä kokkauksen, autojen remontit ja talon maalaukset ym. Meillä on jako johon molemmat ovat tyytyväisiä. Muija voi huutaa minut korjaamaan autonsa tai ränsistyneen aidan ja itse voin jättää farkkuni hänen pyykkikoriinsa.

Täydennämme toisiamme, enkä ikinä katsele toisia naisia sillä silmällä. T . M28

Vierailija kirjoitti:

Etkö lukenut viestiä? Naisten tulee lopettaa miesten palvominen ja miehelle elämän omistaminen. Suhtautukaa miehiin järjellä, ei tunteella ja romantiikalla. Miehistä ei ole perheleikkeihin tai romantiikkaan. Miehille voitto ja himo on elämän kantavia teemoja. Naiset eivät ymmärrä että he eivät merkitse miehille juuri mitään.

Muista ottaa ne lääkkeet

Ap:n kirjoituksessa oli todella paljon totuutta, mutta vain osaksi kuitenkin. Moneen liittoon tuo kuvaus varmaan sopii.

Itselläni nykyinen liitto on ystävyyttä ja välittämistä ennen kaikkea. Halua olla olematta yksin. Turvallisuutta. Seksiäkin ja sen puutteen suhteen joskus riitaa, jolloin se alkaakin maistumaan kummasti. Huumoria.

Ja vielä tuhat kertaa keskinäistä huumoria!!!

Valitettavasti nyt on oltava samaa mieltä, ihan oman kokemukseni pohjalta. Valitettavasti siksi että olisihan se ollut ihanaa :'(

Joo osa miehistä on tuollaisia kuin ap kuvailee. Osa ei. Tunnen kyllä useamman hyvin onnellisen parin joilla kunnioitusta ja uskollisuutta löytyy molemmin puolin. Suurin osa noista on uskovaisia.  Itse en ole kunnon miestä löytänyt ikävä kyllä...

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole koskaan kokenut sellaista, kun toisen silmistä näkee, miten paljon toista rakastaa. Et ole koskaan kokenut sitä onnea, kun astelee alttarille ja mies siellä seisoo silmät sädehtien. Et sitä, kun kyyneleet silmissä kummatkin lausutte valanne ja jaatte avioliiton suudelman. Et ole koskaan kokenut sitä tunnetta, kun saatte pitää sylissänne lasta, ihmettä, jossa on kumpaakin teistä ja jonka saatte yhdessä kasvattaa.

Et tiedä mitä on rakkaus.

Minä olen kokenut kaiken tuon ja olen silti samaa mieltä kun ap. Se oli hetken huumaa vain. Arkipäivään ei miehestä ole.

Olen osittain samaa mieltä. On miehiä joilta onnistuu rakkaus ja miehiä joilta ei. Sama naisilla. Mun mielestä naisten joille riittävä luottamus rakkauteen on vaikeaa kannattaisi liittoutua keskenään ja muodostaa yhteisöjä keskenään. Miehet liittyisivät näihin vain löysästi ja niin että nainen hommaisi itselleen hyvännäköisen panokaverin seksuaalisia tarpeita varten muttei yrittäisikään monogamista suhdetta jossa asutaan yhdessä. Naiset sitten eläisivät yhteisöissä joissa jeesaisivat toisiaan ja sama hyvännäkönen hunksi voisi hoitaa isomman naismäärän seksitarpeet. Lapsillakin olisi isompi yhteisö ympärillään kuin parisuhde. Jotain sääntöjä voitaisiin keksiä siihen mikä olisi näissä isän rooli.

Mitä mieltä muuten olette siitä että miehet uhoavat korvaavansa teidät seksiroboteilla, eli he siis myöntävät että merkitsette heille vain seksiä eikä esimerkiksi kasvatustyönne ole minkään arvoista?