Kun ei ole isovanhempia

Jokaisella on joku, joka kyllä hoitaa lapsia. On runsaasti kaupallisia palveluja varamummoista MLL:n hoitajiin tai sitten voi sopia kaverin kanssa, että ota meidän lapset nyt viikonlopuksi, teidän lapset voi tulla meille ensi viikonlopuksi.

Kyse on viitsimisestä ja siitä, että ymmärtää maksaa saamastaan avusta.

Ei ole sukulaisia.

Mll tai järjestöt ei välitä yöhoitoa.

Kavereiden kanssa toimii vastavuoroisuus, mutta vain kerran on olleet kaikki yhtä aikaa jossakin.

Täällä sama. Ei tuttuja eikä sukulaisia samalla paikkakunnalla eikä ilmeisesti MLL toimintaakaan täällä ole.. siis lastenhoitajia.. isovanhempia ei ole, molempien äitit kuollu ja mun isä hyödytön alkkis ja asuu muutenki kaukana.. Mut vielä pärjätään ku muksu pieni mut oishan tuo kiva päästä joskus vaikka miehen kans kaksin syömään tai ees kauppaan. Mut joo ite oon lapseni tehny jne jne.

Olen vain kiitollinen, ettei lapsella ole niitä isovanhempia. Omalta puolelta ovat aivan sekaisin ja miehen puolelta todella ailahtelevaisia ja paikoin vaarallisia, niinkuin minunkin puoleltani. Lapsi on ollut ihan pienenä tunnin verran hoidossa, kun piti hakea tavarat ristiäisiin. Palkkaa yksityinen lapsenvahti, jotkut hoitavat myös yön yli. Esim. opiskelijat on hyvä vaihtoehto, kai.

Meillä kävi MLL lapsen sairastaessa. Naapurin teini, että pääsin jumppaan, lenkille jne. Varamummo oli joskus monta päivää ja yötä, kun matkustin. Rahalla saa.

En tunne kateutta. Ikävöin vanhempiani kovasti, mutta en siksi, ettei ole lastenhoitajaa. Ja surettaa, etteivät lapseni saaneet tuntea ihanaa äitiäni (ja päinvastoin). Olisihan se tietysti kiva, että lähipiiristä löytyisi ihminen, joka silloin tällöin haluaisi lapsia hoitaa. Hätätilanteessa voin pyytää ystävältä apua.

Kyllä olen tuntenut kateutta. On meillä ollut palkattuja lastenhoitajia, mutta eihän se ole sama. Olisi ihanaa joskus olla kotona miehen kanssa kaksin. Tuo vastavuoroisuus kavereiden kanssa oli varmaan vitsi. Heillähän on kaikilla isovanhemmat, mihin he meidän hoitoapua tarvisivat?

Kyllä on yksi mummo mutta ei se meidän lapsia hoitanut eikä tarvinnut hoitaa. Oli silti mummo lapsilleni,

Kyllä välillä harmittaa kun monilla on mummot apuna arjessa tai hoitoapuna sillon tällön. Kylhän sitä kaipais joskus kauppareissua ilman lapsia tai muutamaa tuntia miehen kanssa muuten vaan kahdestaan. Joillekin se on arkipäivää, että mummolle viedään iltasin lapset tai jopa koko viikonlopuksi. No, kyllä näinkin pärjätään. MLL:n hoitajia ei olla saatu vaikka on yritetty eikä meillä oo ystäviä jotka hoitais.

Ei ole sukua kummankaan vanhemman puolelta lähellä, lähimmät 400 km:n päässä. Ei siis minkäänlaista turvaverkkoa. Mutta niin on vaan koirat ja lapset saatu kunnialla hoidettua ilman tukia ja apuja.

Kerran tai pari on käytettyä maksullista lastenhoitajaa muutaman tunnin ajan.

Meillä on kyllä isovanhemmat elossa mutta heistä ei apua ole. Äitiäni ei jaksa kiinnostaa jälkikasvu, isäni on juoppo ja miehen äiti sairas eli ei millään jaksa hoitaa lapsia.

Olisi niin kiva päästä vaikka hotelliin yöksi mutta katsellaan 12 vuoden kuluttua kun nuorinkin on täysi-ikäinen.

Meillä isovanhemmat on niin sairaita tai kaukana, ettei heistä ole ilmaiseksi meillä piikomaan. Mutta niin vaan on miehen kanssa oltu kahdestaan kotona, hotellissa, elokuvissa, ulkona syömässä jne. Hoitajan saa aina rahalla, se ei ole mikään ongelma ja isovanhemmat saa pysyä isovanhempina ilman hoitovastuuta.

Isovanhemmat alkkiksia, miehen vanhemmat asuu Portugalissa eivätkä ole kiinnostuneita. Kolme lasta joista vanhin 17, ja 17 vuoteen olen ollut erossa vain kun olen muut 2 käynyt synnyttämässä.

En väitä etteikö olisi ollut joskus kiva jonnekin miehen kanssa päästä kahdestaan, mutta kaikkeen tottuu. Ei oikein edes osata olla enää kaksin.

Neuvon todellakin verkostoitumaan ja tutustumaan muihin lapsiperheisiin. Ei ne kaikkien isovanhemmat niin riemumielin alvariinsa hoida lapsenlapsiaan. Lapsillekin on hyväksi viettää aikaa toisten lasten kanssa, kaikki saavat etuja. Voi avata suunsa ja ehdotta tällaista järjestelyä että sopiiko että mä otan teidän lapset tuoksi ja tuoksi illaksi tai yöksi, käviskö sama palvelu sitte seuraavalla viikolla toistenpäin.

Kyseessähän on laiskuudesta ja kuvitelmasta että minun kuuluu aina olla se joka saa jotain eikä anna mitään vastineeksi.