Missä vaiheessa ehtii lapsen/oikea aika lapselle?
Tämä on nyt vähän mutkikas homma, mutta selitän parhaan taitoni mukaan!
Täytin vuoden alussa 24 vuotta. Mieheni täytti juuri 32. Olemme naimisissa ja haaveissa olisi lapsi tulevaisuudessa, ehkä kaksikin, mutta ainahan kaikkea ei voi suunnitella.
Tilanne on se, että mieheni jatko-opiskelee vielä kolmisen vuotta ennen valmistumistaan. Hän opiskelee apurahalla eli "tienaa" n. 1700 € kuukaudessa. Apurahan jatkon saaminen on toki aina epävarmaa. Itse olen tällä hetkellä mielenterveyssyistä kuntoutustuella ja jo oman vointini puolesta raskaaksi tuleminen ei olisi suotavaa ainakaan vielä tänä vuonna.
Ongelma on se, että itsekin haen tänä vuonna opiskelemaan yliopistoon. Se tietää ainakin viiden vuoden opiskelua. Mieheni tosiaan opiskelee vielä ainakin kolme vuotta ennen palkkatyöhön hakeutumista, jos siis saa töitä. Jos minä pääsen opiskelemaan, viiden vuoden päästä valmistuessani nopeahko työllistyminen on lähes varmaa (alalla on verrattain vähän työttömiä).
Haluaisin lapsen vasta, kun taloudellinen tilanne on tasapainossa ja opinnot tehty. Mutta viiden vuoden kuluttua olisin jo 29. Jos käy huono tuuri ja vuoden verran menee töitä etsiskellessä, olisin kolmekymmentä. Ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla juuri tuo 30 vuotta, mutta entä jos ei heti tärppääkään? Jos "joudumme" yrittämään muutamankin vuoden?
Toisaalta sitä ei haluaisi kesken mahdollisten opintojenkaan hankkiutua raskaaksi ihan jo taloudellisista syistä. Miten onnistuisi lapsen elättäminen, kun äiti saa (luultavasti) opintotukea ja nostaa opintolainaa ja isä saa ehkä tuon vajaat pari tonnia apurahaa? Entä onko opintojen kannalta edes mahdollista ajatellakaan lasta?
Näitä avoimia kysymyksiä olen pitkään pohtinut ja suoraan sanoen huolettaa aika tavalla :( Osaisitteko auttaa pohdiskeluissani?
Moi!
Me ollaan miehen kanssa molemmat opiskelijoita ja ihan kauhean vauvakuumeen kourissa :D täällä on siis myös pohdittu paljon opiskelujen ja vauvan yhdistämistä ja päädytty siihen, että ehkä jopa mieluummin tekisimme lapsen opiskeluaikana, kuin juuri valmistuneina ja uraa aloittelevina. Mieluiten kuitenkin opintojen puolivälin jälkeen. Itse ajattelen niin, että opinnot joustavat paljon enemmän kuin työelämä. Mä opiskelen yliopistolla ja meidän alalla ei ole kovin paljoa läsnäoloa, voi kulua viikkojakin ilman, että tarvisi käydä luennoilla tai seminaareissa. Mun opinnot on siis niin joustavat, että uskoisin niiden onnistuvan vauvankin kanssa. Tosin valmistuminen saattaisi ehkä hieman siirtyä, se ei minulle olisi mikään maailmanloppu :) Valmistumisen jälkeen haluaisin kuitenkin rauhassa olla ainakin pari vuotta keskeytyksettä töissä, jotta saisin uran mukavasti käyntiin :)
Rahan kanssa olisi toki tiukkaa ja siitä murehdin minäkin. Toisaalta opiskelijana olemme tottuneet siihen, että rahan suhteen on tiukkaa, joten mitään uutta nämä murheet eivät olisi. Mieheni alalla on kuitenkin paljon töitä tarjolla ja melko hyvä palkkakin. Opiskelun ohella osa-aikatyön tekeminen on ok :) Itse en missään nimessä jaksa odottaa vauvan yrittämistä valmistumiseen asti, vaan ajattelemme, että nämä asiat päätetään lopulta enemmän tunteella kuin järjellä, kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät, jos niin onnekkaita olemme, että lapsen saisimme <3