Epätyypillinen suomalainen: iloinen ja puhelias

Minua moitittiin edellisessä työpaikassa siitä, että olin epätyypillinen suomalainen: iloinen, nopea ja puhelias. Arvostelijat olivat mitä suurimmassa määrin kantasuomalaisia.

No kyllä tyypillinen suomalainen vaan on mörökölli, joka ei bussissa istu vieraan viereen, saati höpöttele iloisesti tuntemattomille.

Kyllähän tuollaiset ihmiset itseäni rasittaa, mutta valitettavasti eivät ole mitenkään epätyypillisiä tai harvinaisia suomalaisia.

Suomalaiset ovat tyypillisesti aika hitaita ja hiljaisia. Kaipaavat myös rutiineja ja toistuvuutta aivan sairaalloisesti. Aina pitää olla Juhla-Mokkaa. Työpaikoilla ei suvaita mitään tummien paahtojen ystäviä tai luovia ongelmanratkaisijoita. Nih.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tyypillinen suomalainen vaan on mörökölli, joka ei bussissa istu vieraan viereen, saati höpöttele iloisesti tuntemattomille.

Mohammed ei ainoastaan höpöttele vaan käy kimppuun kun sika limppuun. 

Kyllä suomalaiset ihmiset juttelevat ja ovat oikein iloisia ja mukavia! Tottakai jos joku haluaa rauhassa vaikka bussissa istua, niin se on ok, mutta ainakin minä löydän hyvin helposti juttukaverin jos haluan. Itsestä se on kiinni miten muut kohtelevat ja jos itse olet puhelias, niin takuuvarmasti muitakin löytyy ja helposti.

Hiihtopiireissä on maalaisia ja tollasiahan ne on

Mulle on sanottu et olen epätyypillinen suomalainen kun olen niin iloinen. Yksi sanoi jopa että masentuu mun seurassa kun olen aina iloinen. En tosin ihan ymmärtänyt hänen heittoa. Sanojat ovat olleet ihan suomalaisia. Mike monroe on myös epätyypillisen suomalaisen oloinen. Jörömäisyys on osa suomalaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minua moitittiin edellisessä työpaikassa siitä, että olin epätyypillinen suomalainen: iloinen, nopea ja puhelias. Arvostelijat olivat mitä suurimmassa määrin kantasuomalaisia.

Minusta lääkäri oli kirjoittanut potilaskertomukseen merkinnän "hypomaaninen?" vaikka olin vastaanotolla oma itseni. Se, että terveydessä oli ongelma ei tarkoita minulle sitä että olisi pitänyt vaipua masennuksen ja apatian valtaan.

Minä nyt vain olen sellainen "halki, poikki ja pinoon"-tyyppinen ihminen. Otan ongelman käsiteltäväksi ja porskutan eteenpäin. Minä en jaksaisi sellaista elämää että pitäisi märehtimällä märehtiä jotain, jolle ei voi mitään.

Voi olla, että opinnot ulkomailla vaikuttavat käytökseeni koska viimeistään siellä oli pakko oppia small talkia. Muutenkin olen ollut aina positiivinen ja elämään kiinnostuneesti suhtautunut ihminen aina. Muistan koulun aloituksen ollen minulle vaikeaa aikaa koska äiti vannotti joka ikisen koulupäivän aamuna etten puhuisi niin paljoa koulussa. Ilmeisesti opettaja oli valittanut vilkkaudestani äidilleni tai äitini pelkäsi minun joutuvan vaikeuksiin vilkkauteni vuoksi koulussa vaikken ole ollut ikinä ilkeä tai tehnyt tihutöitä.