Lue keskustelun säännöt.
Näin duunariperheen leskiäidin lapsena tuntui aika kivalta päästä yliopistoon
26.02.2017 |
Ja vieläpä arvostetulle alalle. Olen siis syntynyt 1990-luvulla, ja minua syrjittiin lapsuudessani koska äitini oli yh, hän oli kouluttamaton duunari ja asuimme kerrostalossa. Osa lapsista ei saanut viettää kanssani aikaa koska olin "ongelmallinen", masennuin ja peruskoulun päättötoikkarin keskiarvo taisi olla joku 6,8. Lukion kävin aikuispuolella, kirjoitin minimimäärän ja nekin meni keskinkertaisesti.
Niin, eikä musta monien ihmisten mukaan pitänyt tulla mitään.
Ihan kivaa sinäänsä osoittaa muiden asenteet vääriksi. Olen ehkä pikkumainen ja katkera, mutta todella ylpeä itsestäni. Minun lisäkseni vain kaksi luokkakaveria pääsi/meni yliopistoon.
Kommentit (3)
Onneksi olkoon. Mutta niinhän se on, ettei sinne perheen ansioilla mennä, vaan omilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon! Yliopisto on ihan muuta kuin peruskoulu. Mun k.a oli kolmannella 7,6 ja lukion päättärissä 9. Yliopistoon pääsin hyvillä pisteillä.
Niin, ja ajattele ap että se on itsehankittu juttu! Kaikki eivät pääse yliopistoon. Mulla oli priimus luokkakaveri (se joka sai ala-asteella kaikesta kympin) joka yritti Helsingin valtsikkaan kolme kertaa eikä päässyt sisään!
Ei kai osannut ajatella!
Onneksi olkoon! Yliopisto on ihan muuta kuin peruskoulu. Mun k.a oli kolmannella 7,6 ja lukion päättärissä 9. Yliopistoon pääsin hyvillä pisteillä.