Naapurin hienostokakaroille kelpaa vain falafel ja döner kebab!

Mokomat pilalle hemmotellut kakarat olivat meillä tänään kylässä ja nyrpistelivät naamaansa tekemälleni lihakeitolle ja jälkiruokana olleelle vadelmakiisselille. No, ei ole omena kauas puusta pudonnut, ja arvaa kyllä keneltä tuollainen käytös on opittu. Muistan vanhempiensa joskus kehuskelleen ettei heillä kovin usein syödä normaalia suomalaista perusruokaa, vaan heidän keittiössään painopiste on erilaisissa etnisissä herkuissa ja vieraissa ruokakulttuureissa eri puolilta maailmaa. Erityisesti kuulemma suosivat entisen kotiseutunsa ruokakulttuuria.

Mikähän siinä on että joillekin ihmisille kaikki suomalainen tuntuu olevan kovin vastenmielistä - tai vaihtoehtoisesti aivan liian rahvaanomaista? Kaikkea ulkomailta tulevaa ja kaikenlaisia vieraita vaikutteita kyllä sitten arvostetaan senkin edestä. Seurauksena sitten kasvaa lapsia, joille kelpaavat vain sellaiset ruokalajit joilla on ulkomainen nimi, ja mielellään nimessä on vieläpä oltava vähintään kolme aksenttimerkkiä, jotta nämä hienostopennut suostuisivat kyseistä ruokaa edes maistamaan!