Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä äiti ihan romuna :-( Olimme ensimmäistä päivää päiväkodissa
02.08.2007 |
harjoittelemassa juuri 3-vuotta täyttäneen poikani kanssa ja tulos oli katastrofi. Poika on ollut kotihoidossa tähän asti ja todella vilkas mutta se on ollut hallittavissa tähän asti. Nyt sitten pitäisi astua ulkomaailmaan niin tuo vilkkaus varmaan äkkiä diagnosoidaan ad/hd:ksi :-(
Lapsi ei malttanut kuunnella ruokailua ennen satua loppuun vaan alkoi höpöttämään ja lähti pois paikaltaan niin että minun piti ttaa poika kiinni. Ruokailutilanne meni vähän paremmin mutta ei sielläkään olisi malttanut odottaa siihen asti että kaikki lapset olisivat valmiita vaan yritti koko ajan lähteä seikkailemaan. Lepohuoneessa olimme 15 min. ja sinäkin aikana hoitaja joutui muutaman kerran komentamaan pojan pään tyynyyn.
Olin aivan poikki tuon parin tunnin jälkeen, tuntui että hoitajat ajattelivat heti että siinä tuleva ongelmalapsi, vaikka olivatkin ihan mukavia.
Pelottaa todella tuleva, mitä jos lapsi ei sopeudu hoitoon. Mitä sitten tehdään. Poika on myös todella suloinen ja kiltti, ei koskaan aggressiivinen muita lapsia kohtaan vaan enemmänkin sellainen höpsö hyväntahtoinen koiranpentu joka tunkee kuononsa joka paikkaan. Vaan millainen on tällaisen lapsen kohtalo päiväkodissa?
Kommentteja, olkaa kiltit!
Kommentit (19)
Ajan kanssa se alkaa sujumaan. Vilkkaat ja sosiaaliset lapset ylensä sopeutuvat päiväkotiin paljon paremmin kuin hyvin arat lapset. Se on heille luonteva ympäristö, jok atarjoaa paljon seuraa ja tekemistä.
EI välttämättä kannata kovin kauan harjoitella lapsen kanssa, läsnäolosi voi vaikuttaa hänen käytökseensä paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk:n hlökunta on nähnyt jos jonkinlaista vipeltäjää kyllä he poikasi kanssa pärjäävät.
Aloitimme ensin leikkimällä ulkona, vapaampaa menoa uudessa tilanteessa joka aktivoisi kenet vaan villimmäksi.
Omamme on suhteellisen rauhallinen tapaus, mutta ujo. Viikko on varattuna tutustumiseen ja huomenna melkein koko päivän. On ollut aikaisemmin perhepäivähoidossa joten rutiinit on tuttuja. Niitähän sinun lapsesi ei ole tietenkään voinut kotona oppia, mutta oppii kyllä. Se vie vain aikaa enemmän!
Omaanikin kuulin " komennettavan" kun hain tänään, ihan luonnolsta. =) Olen ollut päiväkodissa työssä ja ei kuulostanut ollenkaan oudolle teidän pojan käytös, anna aikaa lapselle totutteluun!
pojalla oli jännää ja hauskaa, ei aina malttanut pysyä aloillaan.
Sen sijaan sääliksi kävi arka tyttö, joka oli toista päivää pk:ssa ja pillahti itkuun vartin välein. Periaatteessa itki koko ajan. En ymmärrä, miksi äiti ei ollut tytön kanssa harjoittelemassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisen " höpsön" kanssa aina pärjää. Ihan eri asia on oikeat häirikkötapaukset. Tuohan kuulostaa vaan uteliaalta yms. positiiviselta.
Siellä oli lapset tuolilla istumassa ja kuuntelemassa satua, etsin omaa lastani joukosta ja löytyihän se! Loikkimassa muiden takana epämääräisiä hyppelyjä =D tädit sanoivat että kuuluu asiaan, kun kaikki on jännää ja uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat eivät enää olekaan läsnä. Sinulla on varmasti ihan erilaista kerrottavaa lapsesi kuulumisista parin kuukauden jälkeen! Päiväkodin aloittaminen on iso elämänmuutos, koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin aina suu auki ihmettelen kun tyttöni käytöstä kehutaan ja sellaisiakin asioita jotka ei kotona suju millään tai jos äiti on lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä vaadin pojalta liikaa. Osaltaan tähän vaikuttaa sekin että jännitän myös omaa työelämään palaamistani kolmen vuoden jälkeen niin ehkä siksi olen niin stressinä. Lisäksi olemme juuri muuttaneetkin ja koti on vielä kaaoksessa. Niin monta uutta juttua lyhyen ajan sisällä, huh huh. No huomenna on uusi päivä niin ehkä poika on rauhallisempi, toivotaan. ap
12: saattaa tulla akuutti tilanne niin ettei ehdi harjoitella. Tai ehkä tyttö on arempi jolloin harjoittelu ei poista ikävöintiä vaan aika ja tottuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka sitten selitti, että äidit voivat huonommin kuin lapset. Lapsi ei koe tilanteita samoin kuin äiti. Lapsi oppii toisilta lapsilta " talon tavoille" . Lapselle annetaan aikaa sopeutua omaan tahtiin. Lapsi ei koe tilannetta pitkään luonnottomana, koska elämä on oppimista. Tämä on uusi tilanne josta hänellä ei vielä ole kokemusta. Lapsi sopeutuu nopeammin kuin äiti.
Minäkin opin tuosta jotai uutta, että tilanne ei pääty todellakaan katastrofiin, vaan uuden oppimiseen.
Olet jäänyt näköjään kovin YKSIN ajatuksinesi-
kotona hoidetulla lapsella menee enemmän aikaa sopeutumiseen kuin muilla-
se on osa totutta-
kyllä lapset sopeutuvat aikanaan
Ps. adhd:kaan ei ole maailmanloppu...
VOIMIA!!!
harjoittelemassa. Eka päivä (tai pari h) olimme miehen kanssa mukana. Täysi kaaos, samanlainen kokemus kun sulla. Ruokailussa eivät istuneet aloillaan, lauluringissä eivät malttaneet istua, juoksivat ja kohelsivat, nukkumaan eivät rauhoittuneet ollenkaan...
Tänään toinen kokeilu, melkein koko päivä. Me veimme tytöt ja lähdimme itse pois, kaikki meni ihan kivasti. Nukkuminen vielä vaikeaa, mut muuten ok. Kyllä se siitä. Älä huolestu turhia! Kyllähän jatko jännittää, mut tää on elämää...
eikä silläkään nyt niin mallikkaasti mennyt. poika on vilkas ja yleensä vilkkailla vähän huono tuo keskittymiskyky.
Hän vain ei reagoi yhtä näkyvästi.
Alue: Aihe vapaa
Parin viikon päästä ollaan jo niin konkareita että. Hyvin menee kun annat vaan tutustua rauhassa ja kertaatte iltaisin kaikki jutut ja tuet sääntöjen opettelussa.